"Minä ouoilta en ota sormusta;
Sitä kielsi mun äitini". –
"Ota pois, pane sormus sormeesi,
Sitä ei näe äitisi!"
"Mihin kätkenen nyt tämän sormuksen,
Ettei minun äitini näe!"
"Sano: laksossa, tuolla kuin kävelin,
Olen löytänyt sormuksen".
"Älä valhetta mua pyydä puhumaan,
Kyllä äitin' sen ymmärtää;
Mun on paljo parempi sanoa:
Kreivin sylissä istuin mä."
Lämmin ilta se oli ja ihana,
Linnut kilvassa lauloivat,
Keto allansa kaunis ja vihanta,
Kukat kedolla kasvoivat.
Tyttö istui nyt kreivinsä sylissä,
Moni muistuipi mielehen;
Päivä laski, ja yö oli joutunut,
Kreivin nukkui hän vierehen.
Mutta aamulla, koska hän heräsi,
Huomas' itsensä yksinään;
Laiva pois oli lähtenyt rannalta,
Pojes kreivikin vierestään.
"Woi nyt, voi mua vaivasta piikaa, voi!
Kuinka onneton ollenen;
Ota pois meri, vie tämä sormuskin,
Mitä sillä nyt enää teen."
"Minä nyt näen sen, ehkä myöhäänkin,
Että muita hän rakasti,
Minun jätti hän surussa itkemään;
Ja mun viekkaasti vietteli."
KULTANI KUKKUU KAUKANA
(Kansan-laulu)