Kauniit on kukkaset, kaunis kevä-aamu,
Kauniimmat kultani silmät ja haamu;
Woi minun lintuni, voi minun kultani,
Kuin et tule jo!
Linnut ne laulavat sorjalla suulla,
Sorjampi kultani ääni on kuulla;
Woi minun lintuni, voi minun kultani,
Kuin et tule jo!
On mesi-leipäkin kyllä makoista,
Kultani huulet ja suu ovat toista;
Woi minun lintuni, voi minun kultani,
Kuin et tule jo!
Woi koska koittaa se riemuinen päivä,
Jollon on kultani viereeni käyvä!
Woi minun lintuni, voi minun kultani,
Kuin et tule jo!
Riennä jo, kultani pois koto-puoleen,
Nyt ikävään menehynkin ja huoleen;
Woi minun lintuni, voi minun kultani,
Kuin et tule jo!
KREIWIN SYLISSÄ ISTUNUT
(Kansan-laulu)
Minä seisoin korkialla vuorella,
Wihriäisessä laksossa;
Sieltä näin minä laivan lainneilla purjeissa,
Kolme kreiviä laivalla.
Ja he laskivat laivansa rannalle,
Maalle riensivät astumaan;
Ja se nuorempi kreiveistä kaikista
Tuli minua kihlaamaan.
Sitte otti hän sormuksen sormestaan,
Nätin hohtavan kultasen.
"Katsos nyt, minun piikani ihana,
Sinä saat tämän sormuksen."