Äite, niinkun tuuli-mylly,
suuri nuuska-kuono,
Roima-pirjo nimeltänsä,
tavoiltansa huono.
Niin kun naulan lanka-kerät
kieppui silmät päässä,
Huulet niikun tallukan, ja
lesti-nokka räässä.
Poika oli kasvoiltansa
juuri yhtäläinen,
Mutta varsin, niinkuin isä,
tyhjä kommo-päinen.
Koska vihdoin viimmenkin se
häijy poika-kloppi
Seurakunnan kenki-rajat
rypistämään oppi;
Sitte isä mielissänsä
jutteleepi sille
Taitavalle pojallensa,
pikku Wekkulille:
"Hyvä olet hyppysistäs"
eikös olis sulla,
Poikaseni, itse halu
mestariksi tulla?
"Mutta tässä töllissä on
kahden ahdas olla;
Ota perintös ja lähde
pois nyt sovinnolla.
"Tästä vanhan lesti-pussin
ensin annan sulle,
Joka tuli perinnöksi
isältäni mulle.
"Näistä lesti-lusistani
annan sulle kuusi,
Wiisi vanhan aikasta ja
kuudes varsin uusi.
"Naskaleita muutaman ja
piki-rippuloita,
Hohtimet ja veitsi-kaakki,
pistä pussiis noita.