"Harjaksista kymmenkunta
polvi-hihnan myötä
Annnan, ettäs yösioillas
saisit tehdä työtä.
"Rasiaa ei ole mulla
muuta kun yks' ainoo,
Jota äites nuuskuansa
vasta multa vainoo.
"Muuta myös ei antamista
enää ole mulla;
Nyt on kaikki, poikaseni,
perintös jo sulla.
"Työmme on nyt päätetty ja
eikä puutu muuta
Kun se pieni lähtö-ryyppy,
sitte lyömme suuta.
"Nosta pussi hartioilles,
jää hyvästi sitte,
Kulje miinkä lystis on ja
miinkäs tahdot itte".
Poika parka pussin heitti
olallensa kohta,
Itkun-helmet silmistänsä
poskipäillä hohtaa.
Itse isä Wekka-Heikki
klani-päinen ukko,
Tuli tästä totiseks' kun
aakkos-kirjan kukko.
Mutta äite aivasteli
nuusku-rasiaansa,
Eikä paljo huomannutkaan
koko asiaansa.
Lähtö-ryypyt ryypättiin ja
muiskasteltiin suuta,
Eikä pikku Wekkulikaan
tohdi toivoo muuta.
Sitte meni lerputteli
pois hän kotoansa,
Pitkin tietä lauleskeli
yksin surussansa.