Siksi jo saan
Kuoleman ryyppyjen puutteesta vaan,
Elikkä janosta kivun,
Jossa ma hivun.
Kannuni noin
Tyhjäksi viinasta tuonan jo join;
Hauska on vieläkin sitä
Rakkaana pitää.
Neulojen saan
Muotonsa liinani syrjähän vaan:
Hopia laidat ja ranteet,
Kultaset vanteet.
Kannunsa toi
Muinanen ämmäkin tyhjäksi joi,
Sitte hän meni taloista
Pyytämään toista.
Minä en vois
Pitkälle lähteä paikalta pois;
Kuolema kohta mun kaataa
Maan ale maata.
Kannuni, – so'!
Kurkistas pihalle kanssani jo'.
Ah! mutta viinaa ei tuoda,
Että sais juoda.
Sitte kun mun
Kuolema ottaa, niin juopot saa sun;
Tervehdä minulta näitä
Humala-päitä!
J. F. Granlund
[Ensikerran painettu 1837.]