Varsin mielenkiintoista on tietää, millaiseksi alkuaan ajateltiin itse taivas, jota tuon ihmeellisen paalun tai patsaan uskottiin kannattavan. Tuskin erehdymme olettaessamme, että taivasta tällöin on kuviteltu jonkinlaiseksi katoksen kaltaiseksi laitteeksi, jonka tarkoituksena on suojata maata ja maanpäällistä elämää. Siihen viittaa vieläkin toisin paikoin vallitseva käsitys, että taivas on suuri maan yli kaartuva teltanpeite. Jakutit selittävät, että taivas on laadittu useista toisiaan peittävistä, tiukoiksi pingoitetuista nahkoista. Burjatit näkevät linnunradassa "neulotun sauman" ja muuan olento kerskaa: "Kauan, kauan sitten, kun vielä olin nuori, ompelin taivaan yhteen." Joskus jumalat raoittavat taivaan peitteitä nähdäkseen, mitä maan päällä tapahtuu. Tällä tavalla m.m. tshuvassit selittävät meteoori-ilmiötä. Onnellinen se, joka sattuu näkemään tämän "taivaan raon", sillä hän saa sen, mitä hän sillä hetkellä toivoo tai anoo Jumalalta. Samoin uskovat ostjakit, että Jumala suo ihmisille kaiken, mitä he "taivaan oven" avoimena ollessa sattuvat häneltä anomaan. Samaa ilmiötä tarkoittavat myös burjatit puhuessaan "taivaan ovesta", jota jumalat toisinaan pikaisesti raottavat. Kun tuo "ovi" on auki, jota kestää vain silmänräpäyksen, "hohtaa taivaasta ihmeellinen valo, joka saa koko maan loistamaan omituisella tavalla". Tämä lapsellinen käsitys valoilmiöstä, joka syntyy, kun meteori putoaa ilmapiiriin, on entisaikaan ollut hyvin yleinen sekä Aasiassa että Europassa. Yhtä yleisesti on ollut tapana tällöin lausua jokin toivomus, jonka uskotaan toteutuvan.
Kun siis taivas tämän käsityskannan mukaan on teltanpeitteen kaltainen suojus, joka suuren paalun tai pylvään varaan pingoitettuna leviää yli maan, on ymmärrettävää, että tähdet tuolloin ovat olleet ainoastaan jonkinlaisia reikiä tuossa peitteessä. Pahin reikä on ollut seulasten muodostama aukko, josta maan päälle on uskottu virtaavan tuulta ja kylmää. Paitsi Aasiassa ja Europassa on tämän uskon muistomerkkejä kirjaanpantu Pohjois-Amerikassa ja Australian saaristossa. Lämpimissä seuduissa seulaset useimmiten ovat tuulen tuottajia, mutta pohjoiset kansat sanovat niiden synnyttävän talven. Viimeksimainittu käsitys näyttää aiheutuneen siitä, että seulasten ilmaantumista taivaalle seuraa kylmä ajanjakso, kun taas niiden katoaminen taivaanrannan taakse sattuu lämpimän vuodenajan alkuun. Jakutit, jotka sattuvasti nimittävätkin seulasia "ilmareiäksi" (vrt. suom. "seula, seulanen") tarinoivat, mitenkä muuan sankari kerta kokosi kolmekymmentä paria sudenkoipinahkoja ja valmisti niistä itselleen rukkaset tukkiakseen tuon tuulisen reijän, joka "lakkaamatta puhalsi pakkasta ja viimaa".
Tällainen taivaan kuvittelu katoksen kaltaiseksi laitteeksi on epäilemättä ikivanha ja peräti varhaiskantaisen kulttuurin luoma. Nähtävästi on ihmisen silloinen oma vaatimaton asunto ohjannut hänen mielikuvitustaan, kun hän on pyrkinyt luomaan kuvan itseään ympäröivästä maailmasta. Telttaa muistuttavana esiintyy taivas myös eräissä Vanhan Testamentin kuvauksissa, kuten esim. Jesajan kirjan 40:nnessä luvussa, jossa sanotaan: "Hän on se, joka levittää taivaan niinkuin ohukaisen vaatteen ja venyttää sen asuttavaksi majaksi."
Yllämainitun kuvittelun ohella, jolloin maailmanpatsas siis esiintyy taivaan kannattajana, tavataan toinenkin, jonka mukaan se on jonkinlainen taivaalla vaeltavien tähtien liekapylväs. Se seikka, että ympärillä olevat tähdet maasta katsoen näyttävät herkeämättä kiertävän taivaankeskusta, on herättänyt ajatuksen näiden välillä olevista siteistä. Kirgisit sanovat kolmea lähinnä tuota "rautaista paalua" olevaa pikku otavan tähteä, jotka muodostavat kaaren, "köydeksi", johon saman tähtikuvion kaksi suurempaa tähteä, "kaksi ratsua" ovat sidotut. Samaten kuvitellaan, että suuren otavan seitsemän eläintä ovat kiinnitetyt taivaan paaluun yhdellä köydellä. Kun nämä siteet kerran katkeavat, syntyy taivaalla suuria häiriöitä. Mongoliheimot näkevät koko tähdistössä suuren hevoslauman, jota ratsun selässä istuva Solbon (= Venus) ja hänen Dogedoi tai Toklok niminen renkinsä kaitsevat (vrt. intial. Asvin). Mainitsemme nämä esimerkit ainoastaan, jotta voisimme ymmärtää, minkä vuoksi maailmanpatsasta turkkilais-tatarilaisten kansain tarustossa usein kuvitellaan mahtavaksi hevospaaluksi. Sellaisena jakutit nimittävät sitä "hevospaalu-herraksi". Burjatit tarinoivat Boshintoi nimisen taivaassa asuvan haltian yhdeksästä pojasta, jotka taitavina seppinä ovat opettaneet ihmisiäkin valmistamaan rautaa ja joita senvuoksi palvotaan ja ylistetään m.m. seuraavin sanoin: "Boshintoin yhdeksän valkoista seppää … tekivät pohjantähdestä hevospaalun ja kultaisesta järvestä kilparadan". Samoin kuin keski-Aasian nomadeilla on asuntonsa edustalla paalu ratsujen sitomista varten, samoin selitetään jumalienkin sitovan ratsunsa taivaanpaaluun. Eräät Siperian tatariheimot uskovat jumalien asuvan taivaalla teltassa, jonka edessä on "kultainen hevospaalu". Kuten Karjalainen huomauttaa, ovat Vasjuganin ostjakitkin saaneet tatareilta satuihinsa "auringon puolella olevan rautapylvään, kivipylvään, Toremin (Taivaanjumalan) luoman, missä on hihaisen käden mentävä rautarengas", johon ajoporo sidotaan. Samaten vogulit kertovat Taivaanjumalan asunnon edessä olevasta "kirjavareisisen, pyhän eläimen sitomista varten pystytetystä jumalan pyhästä, rautaisesta patsaasta".
Ostjakkien kansanrunoudessa, kuten ylläolevasta esimerkistä ilmenee, puhutaan siis myös "kivisestä" pylväästä. Omituinen nelitahkoinen kolmen sylen korkuinen läpikuultava kivipatsas esiintyy jakuttienkin tarussa erään rautaisen alueen keskellä; siinä muuan sankari rukoilee Taivaan jumalaa. Mahdollisesti myös keski-Aasian aroille pystytettyjen kivipatsaiden joukossa piilee tällaisia maailmanpylväitä, mitkä samalla saattavat olla maannavan havainnollisesti esitettyjä merkkejä.
Mutta eniten kiinnittää huomiotamme se seikka, että noita jugralaisten pyhiä patsaita usein kuviteltiin seitsenkerroksisiksi. Niin oli Tsingalankin kaupunginpatsaan esikuvan laita, sillä vaikka itse esineessä ei ole tähän viittaavia merkkejä, sanotaan rukoussanoissa, jossa Taivaanjumala on mitä läheisimmässä suhteessa patsasjumalaan, seuraavasti: "Seitsenlomainen ylhäinen mies isäni sinä olet, kuuslomainen ylhäinen mies sinä olet! Rautapatsasmies-isäni pyhän puun juurelle, Metallipatsasmies-isäni pyhän puun juurelle päälihasta runsaalle vadille, rintalihasta runsaalle vadille me sinut kutsuimme". Sana "kuuslomainen" eli pykäläinen on tässä ainoastaan runollisena kertona. Toinen kirjaanpantu rukous, jossa Sänke ('valo') nimistä taivaanjumalaa puhutellaan patsaan ohella, on seuraava: "Seitsenlomainen ylhäinen mies, Sänke isäni, kolmelle taholle valvova mies isäni, kolmelle taholle suojeleva mies isäni! Rautapatsasmies-isäni pyhään maahan, viattomaan maahan, hänen istuttamansa pyhän puun juurelle minä seisotan verieläimisen veriuhrin, leppäeläimisen veriurin".
Näissä jugralaisten patsaisiin liittyvissä uskomuksissa on 7-luvun merkitys varsin silmäänpistävä. Ostjakkien tarut kertovat, mitenkä kosiomatkalle lähtevän henkilön on toimitettava uhri tämän "jumalakasvoisen Pyhän puun" juurella eli "seisotettava sinne yhteen hihnaan sidottujen seitsemän porohärän uhri" sekä tehtävä "jumalakasvoisen pyhän puun juurella seitsemän hyvää pään taivutusta". Nuo seitsemän eläintä mainitaan myös eräissä vaaralliselle matkalle lähtevälle sankarille annetuissa neuvoissa: "Kutsu kylä-täyden monet miehesi, kaupunki-täyden monet miehesi yhteen, tuo yhteen hihnaan sidotut seitsemän eläintä ja sido ne vahvaan kaupunginpatsaaseen." Jakuttilaisissakin taruissa puhutaan "rautaisen puun" äärellä olevasta seitsemästä porosta. Todennäköisesti on noilla yhteen hihnaan sidotuilla "seitsemällä eläimellä", samaten kuin itse patsaalla, esikuvansa taivaalla ja tulemme silloin ajatelleeksi otavaa, jonka "seitsemän eläintä" kuvitellaan olevan sidottuja pohjantähteen "yhdellä köydellä".
Mutta 7-luku ilmenee myös itse jumalan puhuttelusanoissa "seitsenlomainen eli -pykäläinen mies", mikä saattaa viitata siihen, että itse patsasta on kuviteltu seitsenkerroksiseksi. Ja esimerkkejä siitä onkin olemassa. Niinpä uhratessaan Salymin latvoilla Ahvenjärvenukko nimiselle haltialle sikäläiset ostjakit pystyttävät järven jäälle n. sylen pituisen kuusisen pylvään, johon veitsellä tekevät "seitsemään kohtaan seitsemän pilkkaa". Pylvään päähän he sitovat kirjavaa kangasta ja asettavat uhriruuat pylvään eteen, johon uhriteuras sidotaan rukousten ja kumartelujen ajaksi; teurastettaessa on verisuihkun lennettävä pylvään päälle. Samanlaisia pylväitä ovat Jenisei-ostjakitkin entisaikaan pystyttäneet virtansa rannoille hyvän kalansaannin vuoksi. Nykyään ei niitä tietääksemme enää missään tapaa käytännössä, vaikkakin vanhukset tietävät niistä kertoa. Krasnojarskin museossa näkee niitä tallella, ja ne ovat n. pari syltä pitkiä jotakuinkin ohuita riukuja, joihin on seitsemään kohtaan toinen toistaan ylemmäksi veistetty syvä pykälä; niiden vastineita tapaamme samojedeillakin. Pykälien asemesta on toisin paikoin ollut tapana jättää tähän paaluun seitsemän oksankantaa. Niinpä kerrotaan Irtyshin ostjakkien avannon ääressä uhratessaan pystyttävän jäälle pylvään, johon jätetään seitsemän oksantynkää. Karjalainen olettaa kysymyksessä olevan ainoastaan keinotekoisen uhripuun, mutta tuskin näitäkään tilapäisesti pystytettyjä pylväitä voidaan eristää yllämainituista maailmanpatsaista. Joka tapauksessa on seitsenpykäläisellä rautapatsasmiehellä taivaallinen esikuva, sillä vogulien tarut tietävät kertoa "seitsenjatkoisesta puhdashopeisesta pyhästä patsaasta", johon jumalanpoika sitoo ratsunsa tullessaan isänsä luo.
Perehtyessämme aasialaiseen maailmankuvaan ei meidän ole vaikeata selittää, mitä nuo seitsemän jatkosta, pykälää tai oksantynkää kuvastavat. Epäilemättä ne edustavat taivaan seitsemää kerrosta, mikä kuvitelma on yleinen ostjakkien y.m. keskuudessa. Nuo "pykälät" esiintyvät myös Altain tatarien shamanimenoissa, vaikkakin täällä taivaankerroksia kuvitellaan olevan yhdeksän. Loitsimaan ryhdyttäessä rakennetaan Altailla erikoinen teltta, jonka keskelle pystytetään koivu siten, että puun latva kohoaa ilmaan katoksen keskessä olevan reppanan puhki. Koivun runkoon veistetään yhdeksän pykälää, joiden selitetään olevan yhdeksänkerroksisen taivaan vertauskuvia. Pyrkiessään puuta myöten ylimpään taivaaseen on shamanin noustava kaikkien kerrosten läpi. Se tapahtuu siten, että noita loitsiessaan vähitellen kapuaa ylöspäin pykälä pykälältä. Kun hän on asettanut jalkansa alimmalle portaalle, on hän saapunut ensimäiseen taivaaseen ja niin hän kohoutuu vihdoin yhdeksänteen asti.
Samaten dolganit kuvittelevat, että kun shamanin on vietävä kuolleen sielu taivaaseen, on hänen henkimatkansa päämääränä juuri tuo taivaallinen puu, johon hän saattaa sielun ylijumalan poikien huostaan ja missä se elää edelleen pienen linnun hahmossa. Kuvatessaan tämän "kukistumattoman tuen" dolganit usein piirtävät veitsellä sen kylkeen taivaan eri kerroksissa asuvien jumalanpoikien kasvot. Samanlainen tapa näyttää olleen muillakin luoteis-Siperian kansoilla, kuten ostjakkienkin Kuva jenisei-ostjakkien maailmanpatsaalle antama nimi jumalakasvoinen puu osoittaa.