LINTU JA IMMYT.
(Preradovic'in mukaan.)
Lintu lauloi oksasella
Aavan meren rantuella,
Edessänsä aallon syli;
»Lennän siintomeren yli,
Lennän kolme päivää myötä,
Lennän, liidän kolme yötä.»
Linnun laulut immyt hellä
Kuuli, alkoi liverrellä:
»Heitä, lintu, loruelma!
Liian laaj' on meren helma.
Lepopuut' ei laine anna,
Hento siip' ei kauaks kanna
Eikä heikon voimat riitä
Kolmin öin ja päivin liitää.»
Immen laulun lintu hellä
Kuuli, alkoi liverrellä:
»Immyt, kas kuin taivahalla
Sinisiltä korkealla
Kaartuu yli laajan laineen!
Usko mua: vaikka vainen
Lemmen siipi riutuis tiellä.
Sinitaivas kestää vielä.»
HÄMEEN MAA.
Kas kuinka rinteet kunnasten
Ne siintää etähällä,
Ja laaksot verho lehtojen
Vaatettaa vehreällä!
Ja niityt kuinka kukoistaa
Ja viljapellot aaltoaa!
Soi luonto kaikkialla:
Oi, tää on Hämeen maa!
Kas vetten seljät suutelee
Hopeisna taivaan rantaa!
Ja läikkyellen loistelee
Ja saaren kuvan kantaa!
Kuohussaan kosket ryöppyää,
Ne louhistossa rynnistää,
Ja Ahti siellä soittaa:
Oi, Hämeen maa on tää!
Kas taivahalla aurinko
Kuin hymyy tuttavasti!
Ja kankahilla hongisto
Se huokuu rakkahasti!
Ja katvehessa lehdikon
Luo lähde silmän taivohon;
Sen luona kukat kuiskaa:
Oi, Hämeen maa tää on!
Oi, kuule kuinka paimenten
Soi torvet laitumilla!
Etäällä kaiku kiireillen
Vastailee kunnahilla.
Niin ruusut lännen ruskojen,
Kuin hohto aamun koittaren
Ilmoittaa ihastuttain:
Tää maa on Hämehen!
Oi, Suomen sydän, Hämeen maa!
Miss' on sun vertaisesi?
Mik' on niin armast', ihanaa,
Kuin sinä lapsillesi?
Miss' ääni vapauden on
Ain' valpas, puhdas, tahraton? —
Se kaikuu sydämmissä
Hämehen nuorison.