Oi, miss' sini taivahan kuulaamp' on,
Suvi-yö valoinen on näin?
Miss' yhtyvi tähtien loistohon
Palo hulmuva talvissäin?
Soi sorjana kuohussa koskien
Sävel kantelon kaikuvan —
Vaan sen sulosoittoa kuullellen
Minä mainehen unhoitan.
Oi terve Magyar, jalo pustan mies!
Sua veljesi tervehtää.
Jo mainehen luo sinun kulkee ties,
Minun viel' olon' oudoks jää.
EFIALTEEN RANGAISTUS.
Kun kurjan Efialteen
Sokasi kiillollaan
Kult'aarteet muukalaisen,
Hän petti synnyinmaan.
Jo kauhistuivat tuosta
Olympon haltiat —
Ikuisen rangaistuksen
Näin hälle laativat:
Ain' ai'ast' aikaan olkoon
Hän kaikkein kauhistus,
Ain' olkoon korvissansa
Maailman kirous!
Erynnein vaivatessa
Henk' kurja joutukoon
Ikuisten tuskain alle
Syvimpään Tartaroon!
Vaan harhailkohon haamu
Mait' ympär ainiaan
Ja turhaan tyrkytelköön
Kansoille orjuuttaan!
Se kaikkialla kammon
Ja inhon kohdatkoon!
Saatelkoot sadatukset
Sen hautakammioon!
Vaan kansain sadatukset
Ne kalvain kaikukoon
Ain' alle vaivain hälle
Syvälle Tartaroon!
Ja kymmenkertaiseksi
Tuskansa tulkohon
Jok'ainoon kerran, niitä
Kun tänne kuulev' on!
HERÄTYS.
(Mikael Wörösmarty.)