Helteessä kukka kuihtuu — turha pelko!
Sit' älkää konsaan todeks uskotelko!
Jos päivä tuntuneekin helteväksi,
Ei kuihdu kukka — käy vaan hedelmäksi.
Silmänne päivän valoa ei kestä —
Se liekin totta; yönpä peittehestä
Se kurjuutenne tyyni ilmi toisi —
Ken tuota toisten nähtäväksi soisi!
Ja näätte leimut ilman rantuella!
Jo aamun koitto alkaa sarastella,
Jo kohta haihtuu öinen peitto musta,
Ja luonto toipuu, virkoo uinailusta.
UNELMA.
Iltaruskon liekitessä
Istuin yksin siimehessä
Alla tuomen tuuhean.
Lunta päällein tuiskutteli
Kukat, allain tuoksueli
Nukka nurmen nukkuvan.
Silloin sinne, armaiseni,
Hiivit hiljaan rinnalleni
Keveenä kuin keijuinen.
Kulta kuulti kutriltasi,
Ruusut uhkui poskillasi,
Luoden niille hohtehen.
Oi — sun silmissäsi lempi
Kuinka loisti, kuinka hempi
Silloin niissä myhäili!
Oi — sun huultes herttaisinta
Hymyilyä silloin! — Rinta
Kaksoislainein aaltosi. —
Jo mä innostuksissani
Painoin vasten poveani
Silloin sua, armahain!
Poskea jo poltti poski —
Huulihin jo huulet koski!
Heräsin: oi' unta vain.
ENSI KERRAN.
Ensi kerran kun äänes kuulin,
Luulin lintusen laulavan,
Kun näin silmäsi tuikkeen, luulin
Armaan päivyen nousevan.