TURHA OIS MATKANI.
Kultani, oi jos mä kädellä voisin
Ilmojen halki, kuin pilvinen tuo!
Kohta ma matkani kulkevan soisin
Ruusujen haltijan, koittaren luo.
Rientäisin kohta mä koittaren tarhaan,
Tie, johon kieltty on kuolevien,
Siellä mä etsisin ruususen parhaan,
Sullepa, kultani, poimisin sen.
Sieltäpä matkani sitten mä loisin
Taivahan kiireelle, tähtien luo;
Kirkkaimmat tähdetpä kanssani toisin,
Kultani, sulle mä antaisin nuo.
Koittaren ruususen kaunosen kohta
Liittäisin rintaasi, taivahan taas
Kirkkaimmat tähtiset antaisin hohtaa
Kruununa, kietoen suortuvias.
Turha ois matkani! ruusut on kelmeet
Koittaren, verraten poskihisi,
Tähdet on tummat, kun silmäsi helmet
Kirkkahat, kultani, loistelevi.
SOTILAS KULLALLEEN.
Ma lemmin sua, vaikka maailmassa
Ei onnetar sois meitä toisilleen;
Mä lemmin sua sodan pauhinassa,
Kun kuolo viljojaan on leikkaamassa
Ja ympärilläin kulkee uhrineen.
Jos Onnetar mun silloin unhottavi
Ja tappelussa saan mä kuolemain,
Sun muistos silloinkin viel' riemastavi
Kun rintain viime kerran huoahtavi:
Ma lemmin sua aina, armahain.