Kuink' aina sua lemmin,
En sulle virka, en;
Sen kätken sydämmeeni,
Kuin hauta vaikenen.
Ei lauluin siitä kerro,
Ei pyydä onneain;
Vaan katseistani itse
Sen näet armahain.
Jos ymmärtää et voine
Nyt mitä kertoo nuo,
On hourun-unta kaikki —
Se anteheksi suo.
KAIKENLAISIA KAIKUJA.
I.
Kurja! yhä huokailet sä näin:
»Kukaan suurempaa ei vaivaa kanna!
Eipä kenkään ole ystäväin,
Kenkään lempeään ei mulle anna».
Kernaast' uskon valituksen tään;
Kellekään et näytä ystävyyttä
Itse, etkä lemmi ketäkään —
Etkö voivotakin aivan syyttä!»
II.
Oi jos saisin, vilpas tuuli,
Seurassasi kuljeskella!
Oi jos niityn kukkasia
Kanssas saisin tuuditella!
Illan tullen ruusun luota
Vilppahana kiiteleisin
Lähteen luokse lemmikille
Tuoksusuudelman mä veisin.