Kaikki lähtivät, paitsi hovimestari.
"Sinäkin voit poistua, Hamilton", hän sanoi.
"Master Frederick — —" alkoi mies.
"Mene!" huudahti nuorukainen kiukkuisesti. "Kirottua, etkö kuule mitä sanon?"
Mies lähti ja lukitsi oven jälestään; ja Jurgis, joka oli yhtä terävänäköinen kuin hän, huomasi hänen ottavan avaimen pois ovesta, voidakseen katsella sisään avaimenreijästä.
Master Fredrick kiinnitti nyt huomionsa ruokapöytään ja sanoi: "No, anna soida!"
Jurgis katseli häneen epäröivästi. "Syö!" huusi toinen. "Sullo sisääsi, vanha saapas!"
"Ettekö te syö mitään?" Jurgis kysyi.
"En ole nälkäinen", oli vastaus — "ainoastaan janoinen. Kitty syötti minulle vähän makeisia — käy sinä päälle vain!"
Sitte Jurgis alotti sen enempää vastaan kinastelematta. Hän lapioi ruokia suuhunsa veitsellä ja haarukalla yht'aikaa. Hän söi, kuten ei olisi ruokaa nähnyt kokonaiseen vuoteen. Toinen katseli häntä ihmetellen, kehotellen tavantakaa: "Anna mennä vain!"