Hän alkoi tähystellä sopivaa paikkaa kulkiessaan katua eteenpäin, mutta astui useitten ohi nähdessään ne täpösen täynnä väkeä — kunnes keksi viimein muutaman anniskelun, jossa isäntä oli aivan yksikseen. Silloin hän äkkiä kokosi rohkeutensa ja kiipesi sisään.
"Voinko saada sadandollarin setelin rikotuksi täällä?" hän kysyi.
Isäntä oli rotevaruumiinen mies, jolla oli käheä ääni ja voimakkaasti muodostunut alaleuka, ja hänen kasvojaan peitti kolmen viikon vanha parransänki. "Mitä sanotte?" hän kysäsi vastaan.
"Kysyin voinko rikkoa sadandollarin setelin täällä?"
"Mistä sen olette saanut?" isäntä epäluuloisesti kysyi.
"Se on samantekevää", Jurgis vastasi; "se on minulla ja minä tahdon saada sen rikotuksi. Maksan teille vaivastanne."
Toinen levitti tihruiset silmänsä selälleen. "Antakaahan nähdä sitä", hän sanoi.
"Tahdotteko rikkoa sen?'" kysyi Jurgis, työntäen käden taskuunsa.
"Miten hitoilla voin tietää onko se oikea vai eikö?" myrähti krovari.
"Miksi luulettekaan minua, häh?"
Silloin astui Jurgis hitaasti ja varovaisesti häntä kohti, otti setelin esiin ja piti sitä muutaman silmänräpäyksen sormiensa välissä, toisen tähystellessä häntä vihamielisin katsein tiskinsä takaa. Vihdoin viimein hän luovutti sen tälle.