Sama lihava ylikonstaapeli istui kirjoituspöydän ääressä poliisiasemalla, mutta tällä kertaa heräsi hän nopeasti.
— Parasta kysyä komisariukselta tätä asiaa, sanoi hän mennen telefoonin ääreen.
— Mihin tämä mies pannaan? kysyi eräs poliisimiehistä.
— Kaikki paikat ovat täynnä, sanoi ylikonstaapeli. Pankaa hänet samaan koppiin kuin Charlie Swift. Komisarius on täällä muutaman minuutin päästä.
Ja niin vietiin Samuel vielä kerran vankikoppiin, ja ovi hänen takanaan paukahti kiinni.
Tällä kertaa ei hän kuitenkaan ollut erittäin levoton, sillä hän tiesi, ettei ollut tehnyt itseään syylliseksi mihinkään ja että voi tämän asian todistaa. Mutta hän oli kovasti suruissaan onnettoman tyttöraukan kohtalosta.
Hän alkoi kulkea edestakaisin kopissa, kunnes eräästä nurkasta murahti ääni:
— Koska aijotte lopettaa tuon marssin?
— Pyydän anteeksi, sanoi Samuel. En tiennyt täällä olevan muita.
— Minkätähden teidät on tänne sulettu? kysyi ääni.