— Mutta etkö ymmärrä, että hän silloin varasti sinulta ja omaisiltasi.
— Ei se ollut hänen vikansa. Osakkeiden arvo aleni, kun hän kuoli.
— Mutta kuinka niiden arvo hänen kuollessaan olisi alentunut, ellei hän olisi yleisölle valehdellut niitten arvoa suuremmaksi kuin se todellisuudessa oli.
Samuel ällistyi.
— Sitä en koskaan ole joutunut ajattelemaan, sanoi hän.
— Jatkappas sitten!
Samuel kertoi sitten, kuinka oli nähnyt nälkää, käynnistään professori Stewartin luona ja miten tämä oli hänelle sanonut, että hän kuului "soveltumattomiin". Charlie oli ottanut piipun suustaan ja katseli häntä.
— Ja uskoitko sinä kaikkia noita hullutuksia? kysyi Charlie ihmeissään.
— Uskoin, vastasi Samuel.
— Ja sinä koitit panna niitä toimeen! Sinä lähdit pois kuollaksesi nälkään.