— Sitä ei teidän tarvitse pelätä. Äiti ja isoäiti lukitsevat huoneensa yöksi, ja isä on poissa.
— Kuka tuolla nukkuu? kysyi Samuel osoittaen ovea, jota oli vartioinut.
— Se on isän huone, vastasi tyttö, ja Samuel veti helpotuksen huokauksen.
— Tulkaa, sanoi pikku tyttö istuutuen suurelle nahkapäällyksiselle nojatuolille ja kertokaa, miten teistä tuli varas.
— Minulla ei ollut rahaa, sanoi Samuel, eikä työtäkään.
— Oi, oi! huudahti lapsi lisäten sitten: Mitä työtä te teette?
— Olen koko elämäni oleskellut maatalossa, vastasi Samuel. Isäni kuoli ja minä päätin lähteä kaupunkiin koettamaan siellä onneani. Minulta varastettiin kaikki rahani, eikä minulla ollut täällä sukulaisia eikä ystäviä, enkä saanut mitään työtäkään. Olin kuolemaisillani nälkään.
— Oh, miten kauheaa! huudahti tyttö. Miksi ette tulleet isän luo?
— Isännekö luo? sanoi Samuel. Minä en tahdo kerjätä…
— Ei se olisi ollut kerjäämistä. Hän olisi ollut iloinen voidessaan auttaa teitä.