— Poika, sanoi hän, lasketko leikkiä minun kanssani?
— Leikkiäkö! huudahti Samuel hämmästyneenä.
Tohtori hengähti ja jatkoi taas kuulusteluaan. Hän palasi alkuun ja antoi Samuelin kertoa koko elämäkertansa. Mutta kun tultiin keskusteluun professori Stewartin luona, ei tohtori enään voinut pidättäytyä.
— Samuel, huudahti hän, se on kauheinta, mitä eläissäni olen kuullut!
— Miten niin, sir?
— Sinä olet pelastunut, pelastunut kaitselmuksen avulla, niin uskon minä vahvasti ja vakavasti. Mutta sinä olit aivan kallistumassa elämään, joka on täynnä syntiä ja häpeää, ja niin oli sinun käydä siksi, että meidän yliopistonprofessoriemme annetaan levittää tällaisia pakanallisia ja jumalattomia oppeja, joita he kutsuvat tieteeksi. Sellaista on nykyaikainen sivistys!
Tohtori oli noussut seisomaan ja alkoi mielenliikutuksessaan kävellä edestakaisin huoneessa.
— Olen aina ollut sitä mieltä, että tuollaiset opit tulevat johtamaan kaiken moraalin perikatoon. Ja tässä on todistus! Nuorukainen, joka tähän asti on viettänyt kunniallista elämää, viekoitellaan rikokseen, joka on suoranainen seuraus Herbert Spencerin opeista!
Samuel kuunteli ihmeissään.
— Ei siis olekaan totta, mitä Herbert Spencer sanoo! huudahti hän.