— Minä olen valmistanut Sofialle paikan täällä, mutta siinä on myöskin kaikki, mitä voin tehdä, aivan varmaan.
— Miss Glady…
— Teidän ei tosiaankaan pitäisi pyytää minun tekemään mitään muuta. Tiedän sangen hyvin, että tehtaan työväen asema on sangen vaikea ja tulen kaikin voimin koittamaan keventää heidän tilaansa. Mutta enhän minä voi ottaa tänne kaikkia työläisiä — sehän on aivan mahdotonta.
Nuorukainen ei voinut löytää sanoja, hän vaan tuijotti tyttöään.
— Siinä kaikki, mitä minulla oli sanottavaa, sanoi miss Glady. Mutta aivan oikein — nuo kukansiemenet teidän täytyy mahdollisimman pian hankkia. Tarvitsen niitä muutaman päivän päästä. Oletteko ymmärtänyt minua?
— Kyllä, miss Glady, sammalsi Samuel.
Hän oli nähnyt tytön heittävän taloudenhoitajattareen nopean katseen ja alkoi viimein ymmärtää.
— Tuokaa ne itse tänne, lisäsi tyttö. Hyvästi.
— Hyvästi, vastasi Samuel ja poistui.
Hän oli ihmeissään, mutta ei ollut ehtinyt kuin puoliväliin portaita, ennenkuin unohti kaiken muun ja vain uskomattomat sanat: Samuel, minä rakastan sinua! kaikuivat hänen korvissaan.