— Mutta sinulla täytyy olla jokin tarkoitus, kun tulet luokseni! huudahti kirkkoherra tuskissaan. Tahdotko minun paljastamaan lankoni ja karkoittamaan hänet kirkosta?
— Otaksun, vastasi Samuel vakavana, että hänet pannaan vankeuteen, mutta minun mielestäni ei häntä ole erotettava kirkosta, ei ainakaan, jos hän haluaa katua. Ennenkaikkea pitäisi meidän koettaa taivuttaa häntä.
— Ja uhata häntä paljastuksilla?
— Sanon teille, herra tohtori, vastasi nuorukainen nopeasti, että olen paljon tätä asiaa miettinyt. Ja minusta tuntuu, kuin ei olisi oikein hyvä ketään paljastaa taikka rangaista. Sehän synnyttää ainoastaan katkeruutta ja vihaa, eikä meidän pidä vihottaa ketään.
— Ah! huokasi tohtori tuntien hieman kevennystä.
— Pääasia on se huono teko, joka on tehty. Näille varkauksille, joita tehdään kansalta, täytyy asettaa sulku. Tänään tapasin minä sen miehen, joka tuli tänne minun kanssani varastamaan teidän talostanne; ja vasta nyt sain minä tietää, että hän oli vienyt joukon teidän hopeitanne.
— Niin.
— Hän pyysi minua olemaan sanomatta, mitä hän oli tehnyt, ja minä lupasin sen. Minä tunsin häntä kohtaan aivan samaa kuin te lankoanne — minä en halua ilmiantaa häntä enkä toimittaa linnaan. Mutta minä ymmärsin heti, että minun täytyi toimittaa yksi asia, täytyi taivuttaa hänet antamaan takaisin ne tavarat, jotka hän oli varastanut! Eikö se ollut oikein, herra tohtori?
— Oli, vastasi tohtori Vince reippaasti, se oli oikein.
— Hyvä, sanoi Samuel. Sama menettely on oikein myöskin mister Hickmaniin nähden. Hän on varastanut kansalta. Hän on keinotellut itselleen oikeuden, joka hänelle ja Lockmanin pesälle yhteisön kustannuksella tuottaa noin kymmenentuhatta dollaria kuukaudessa. Ja siitä oikeudesta täytyy hänen luopua, heidän täytyy luopua jok'ainoasta dollarista, jonka ovat sen avulla hankkineet. Niin ymmärrän minä asian. Pidettäköön esim. lahjomisesta melua kuinka paljon tahansa, mutta mitään ei ole voitettu niin kauvan, kuin ei ole saatu varastettuja rahoja takaisin.