— Mitä tarkoitat? kysyi mr Wygant.
— Te menitte noitten poliitikkojen luo ja saitte oikeuden kyniä kansaa mielinmäärin yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden ajan. Luuletteko sen olleen hyvän kaupan kansalle?
Tämä kysymys jäi vastaamatta.
— Ja kuinka paljon siitä omaisuudesta, joka on hallussanne, on koottuna muuten kuin tuollaisella tavalla, sir?
Mr Wygant rypisti otsaansa. Mutta kukaan ei voinut, nähdessään
Samuelin kärsineet kasvot, suuttua häneen.
— Poikani, sanoi mr Wygant, voin ainoastaan uudistaa sen mitä äsken sanoin, että sinä et tunne mailmaa. Ellei minua olisi, niin olisivatko olot silloin toisenlaiset? Oikeudet siirtyisivät jollekin toiselle, siinä kaikki. Sellaista on pääoman kilpailu.
— Pääoman kilpailu? huomautti nuorukainen. Toisin sanoen: kiistellään rahoista ja otetaan mitä irti saadaan!
— Asiaa voidaan niin kuvata.
— Ja te arvelette edesvastuun katoavan, kun olette saaneet osan omalle joukollenne?
— Olkoonpa niin. Samuel ei heti vastannut.