— Samuel Prescott! huudahti hän.
— Minut on käsketty jättämään kirkko, selitti Samuel, mutta minä en halua siihen taipua! Minä olen sanonut totuuden enkä aijo antaa niitten väärintekijäin, jotka kuuluvat Pyhän Matteuksen kirkkoon, pakottaa minua vaikenemaan.
Mr Hickman oli hypähtänyt pystyyn.
— Poika, komensi hän, mene tiehesi!
— Minä en tahdo mennä tieheni, huusi Samuel. Minä vaadin, että minua kuunnellaan täällä kirkkoneuvostossa. Minulla on siihen oikeus! Minä olen sanonut totuuden, en mitään muuta kuin totuuden.
— Mitä tarkoittaa tuo poika? kysyi eräs kirkkoneuvoston jäsen.
Se oli mr Hamerton, nuori asianajaja, jonka kauniit ja ystävälliset kasvot usein olivat kiinnittäneet Samuelin huomiota. Kun Samuel nyt hänen katseessaan huomasi uteliaisuutta, niin juoksi hän mr Hamertonin luokse.
— Älkää antako niitten ajaa minua pois, ennenkuin ensin ovat minua kuulleet! pyysi hän.
— Poika, huusi mr Hickman, minä käsken sinut menemään tiehesi!
— Te olette menetellyt väärin! huusi Samuel. Te lahjoitte valtuuston, niin että se hylkäsi vesijohtoesityksen. Se on totta, sen te itse tiedätte, ettekä te uskalla sitä kieltääkään!