— Te siis… te siis ette rakastakaan minua! sanoi nuorukainen läähättäen.
— Tjaa… niin… ehkä, vastasi tyttö; miten minä voisin sen selittää? Mutta ei naimisiin mennä siksi että rakastetaan, Samuel.
Samuel katseli häntä hämmästyneenä.
— Minä luulin, että me leikimme keskenämme ja että te sen käsititte.
Ehkä ei se ollut aivan viisasta…
— Leikimme keskenämme! kuiskasi nuorukainen äänen melkein kieltäytyessä tottelemasta.
— Te otatte kaiken niin kauhean vakavalta kannalta, virkkoi tyttö.
Minä en todellakaan voi ymmärtää, että teillä oli mitään oikeutta…
Miss Glady! huudahti nuorukainen äkillisen tuskan vallassa, ja tyttö vaikeni katsahtaen häneen kauhistuneena.
— Tiedättekö, mitä olette minulle tehnyt? kysyi Samuel.
— Samuel, sanoi tyttö vapisevalla äänellä, minä olen sekä hämmästynyt että liikutettu. En voinut hetkeäkään ajatella mitään sellaista, ja teidän täytyy asettaa raja tunteillenne, ennenkuin se on liian myöhäistä.
— Mutta minä rakastan teitä! huusi Samuel mielettömästi.