Samuel tuli aivan hämilleen.
— Se ei voi olla teiltä vakavasti sanottua, sopersi hän.
— Kyllä varmaan. Miksikä ei?
Samuel ei vastannut.
— Minä en voi ymmärtää, minkätähden tahdot tehdä tämän, jatkoi Finnegan, tai kuka on sinun takanasi? Sen mukaan kun minä ymmärrän, olet sinä päässyt selville joistakin rumista asioista, joita sivumennen sanoen, vähäsen on tässä kaupungissa: Slattery, Patt Mc Cullagh, kaupungin valtuusto, Wygant, Hickman ja myöskin Bertie Lockman — eikö totta?
— Kyllä! sanoi Samuel. Mutta siitä en minä aikonut puhua.
— Eivät he tiedä mistä sinä aijot puhua, mutta heillä ei ole halua asettaa itseään hyökkäystesi alaiseksi. Tämän vuoksi ei aijota antaa sinun ensinkään puhua.
— Mutta voiko todellakin sellaista tapahtua? kysyi poika mielenliikutuksen valtaamana.
— Sellaista sattuu alinomaa ja sehän on aivan luonnollista. Eihän kansa muuten tulisi käsittämäänkään sellaisia asioita ja puhuisi niistä?
— Kyllä, luonnollisesti, vastasi Samuel. Ja se se juuri minua suuresti hämmästyttää.