Samuel hämmästyi niin että oli kaatumaisillaan.
— Miksi… miksi… änkytti hän voiden tuskin saada sanaa suustaan.
Miss Glady, enhän minä…
— Kyllä te katselette.
Samuel raukka oli kuoleman tuskassa.
— Minä… minä… se, soperteli hän. Minulla ei tosiaankaan ollut sellaista tarkoitusta… en millään muotoa olisi tahtonut…
Hän vaikeni ollen aivan poissa suunniltaan, mutta miss Wygant seisoi yhä hänen edessään kohdistaen armottoman katseensa häneen.
— Olenko minä sitten niin kaunis? kysyi tyttö.
Tämä saattoi Samuelin nostamaan katseensa. Hän katseli tyttöä kuin lumottuna ja kuiskasi viimein:
— Olette.
— Puhukaa minulle vähän siitä, sanoi tyttö, ja hänen katseensa saattoi Samuelin koko olennon väräjämään.