Syntyi vaitiolo.
»Etkö tiedä, mihin se sellainen johtaa, Smith? Pieniä tulentapaisia tupsahtaa ilmi, mutta me sammutamme ne. Me tiedämme, kuinka siinä on meneteltävä, tunnemme koneiston. Koko juttu unohtuu viikon tai parin kuluessa, ja mitä olet silloin saavuttanut? Ymmärrätkö?»
Hal ei vastannut vieläkään, ja toisen ääni painui hiljaisemmaksi. »Minä ymmärrän asemasi. Nyökkää vain minulle, ja kaikki on niinkuin olla pitääkin. Sano miehille, että olet punnitusta tarkastanut ja että kaikki on hyvässä järjestyksessä. He tyytyvät, ja me voimme sopia asiasta myöhemmin keskenämme.»
»Mr Stone», kysyi Hal, »olenko oikeassa, kun otaksun teidän tarjoavan minulle lahjuksia?»
Miehen itsehillintä hävisi silmänräpäyksessä. Hän heristi valtavaa nyrkkiänsä Halin nenän edessä ja lausui ruman kirouksen. Mutta Hal ei siirtänyt nenäänsä pois vaaralliselta alueelta, ja nyrkin yli katseli pari vihaista ruskeata silmää tuimasti kaivospäällikköä. »Olisi parempi, jos käsittäisitte asiantilan, mr Stone. Tämä on minulle kuolettavan vakava juttu, ja luulenpa, ettei teidän ole hyvä kohdella minua väkivaltaisesti.»
Mies tuijotti vastustajaansa vielä hetken aikaa, mutta näytti siltä, että hän oli saanut toimintaohjeet samoinkuin Bud Adams. Hän kääntyi äkkiä ja lähti takaisin toimistoon.
Hal jäi paikalleen, kunnes oli saavuttanut täyden tasapainon. Sitten hän lähti vaa'an luo. Ensimmäisen kerran johtui siinä hänen mieleensä vaikeus: hän ei ollut perehtynyt hiilivaa'an käyttelyyn.
Hänellä ei kumminkaan ollut aikaa harjoitella. Vaakamestari ilmaantui jälleen näkyviin. »Korjaudu pois täältä, mies!» sanoi hän.
»Mutta tehän käskitte minua tulemaan», huomautti Hal leppoisasti.
»Nyt käsken sinua menemään.»