Hal koki parhaansa mukaan olla nukkuvinaan. Se ei ollut mikään helppo asia, kun mies oli kumartunut hänen ylitseen ja puukonpisto oli sekin mahdollisuuksien rajoissa. Täytyi kumminkin uskaltaa, ja iäisyydeltä tuntuvan hetken kuluttua mies kosketti hänen kylkeään. Hänen sormensa tuntuivat lipuvan Halin takintaskuun.
»Aikoo toimittaa tutkimuksen!» ajatteli Hal odottaen käden siirtyvän toisiin taskuihin. Loputtomalta tuntuvan ajan kuluttua hän kuitenkin huomasi, että Apostolikos oli suoristautunut ja asteli parhaillaan takaisin paikalleen. Minuutti senjälkeen mies oli laskeutunut pitkäkseen lattialle, ja huoneessa vallitsi hiljaisuus.
Halin käsi siirtyi taskuun, ja hänen sormensa kopeloivat sitä. Ne sattuivat johonkin, ja Hal havaitsi samassa, että siinä oli setelitukko.
»Ymmärrän!» ajatteli hän. »Yrittää tehdä minusta varkaan!» Hän nauroi itsekseen muistellen varhaista poikaikää — kodin ullakolla olevaa vanhaa kirstua, jossa olivat isän lapsena omistamat satukirjat. Hän näki ne selvästi, näki niiden kuluneet ruskeat kannet ja karkeapiirteiset kuvat: Horatio Algerin sarjan »Opiksi ja huviksi»; kokoelmat »Elän, kuolen», »Reipas ja rohkea» ja monet muut. Kuinka jännittävä olikaan ollut kertomus kaupunkiin saapuvasta maalaispojasta, jonka kohtaama konna on varastanut isäntänsä kassalaatikon ja pudottaa, avaimen kertomuksen sankarin taskuun! Joku Yleistä Polttoaine-Yhtiötä lähellä oleva henkilö oli ilmeisesti lukenut Horatio Algerin teoksia!
Hal käsitti, että oli sitä parempi, mitä pikemmin, hän toimitti setelit pois taskustaan. Hän ajatteli palauttaa ne »Juudaalle», mutta päätti sitten säilyttää ne Edströmiä varten, joka varmaan tulisi pian rahaa tarvitsemaan. Hän odotti puoli tuntia, kunnes otaksui kreikkalaisen nukkuvan, kaivoi sitten taskuveitsellään kolon multapermantoon ja hautasi rahat siihen niin hyvin kuin osasi. Sitten hän hiipi toiseen paikkaan ja makasi siinä mietteissään.
15.
Odottaisivatko ne aamuun asti vai tulisivatko piankin? Hän taipui jälkimmäiseen otaksumaan ja säikähti senvuoksi hiukan kuullessaan tuntia tai paria myöhemmin ovelle koputettavan. Hetkisen kuluttua ovi rasahti auki ja jykevähartiainen mies ilmaantui näkyviin.
Koko huone joutui samassa hämmingin valtaan. Miehet hyppäsivät jaloilleen huutaen; toiset nousivat hämmentyneinä istumaan, vielä unenpöpperössä. Huonetta valaisi erään tulijan sähkösoihtu. »Tuossa se mies on!» kuului ääni, jonka Hal heti tunsi kuuluvaan Jeff Cottonille, aluepäällikölle. »Kädet ylös, Joe Smith!» Hal totteli odottamatta revolverin välkähtämistä.
Seurasi hiljaisuus. Koska näytelmä oli järjestetty toisia miehiä varten, oli välttämätöntä antaa heille aikaa täysin valveutua ja totuttaa silmiään valoon. Hal seisoi paikallaan, kädet kohotettuina. Soihdun takaa hän erotti aluepäällikön, Bud Adamsin, Alec Stonen, Jake Predovichin ja parin kolmen muun henkilön kasvot.
»Kuulkaa, miehet», sanoi Cotton vihdoin, »tehän olette niitä, jotka haluavat punnitustarkastajaa. Ja tässä on se mies, jonka olette siihen virkaan valinneet. Eikö niin?»