Cotton katsahti häneen jälleen. Hal ajatteli joutuvansa jälleen helvettiin tuomituksi, mutta Cotton ottikin liivintaskustaan sikarin ja ojensi sen hänelle.
»Ei, kiitos», virkkoi Hal tyynesti. »Minä en polta, mutta kuulen mielelläni, että minua kehoitetaan niin tekemään.»
Syntyi vaitiolo, jonka aikana molemmat miehet mittailivat toisiaan katseillaan.
»Kuulkaahan, Cotton», aloitti vanki, »te kuvailitte äsken minun oikeudellista tutkimistani. Sallikaa minun jatkaa kertomusta. Te olette suunnitelleet asian aivan valmiiksi, teillä on kokoonhaalittu valamiehistönne, tuomari pöydän takana ja oma virallinen syyttäjänne, jotka pitävät jutusta huolen; te olette valmis lähettämään uhrinne vankilaan varoittavaksi esimerkiksi toisille palkkalaisillenne. Mutta mitäpä, jos asian käsittelyn ehdittyä huippukohtaansa tulettekin huomaamaan, että uhrinne on henkilö, jota ei voida lähettää vankilaan?»
»Ei voida lähettää vankilaan?» toisti Cotton. Hänen äänessään oli mietteliäs sävy. »Selittäkää asia minulle.»
»Se ei varmaankaan ole tarpeen, kun on kysymyksessä teidänlaisenne älykäs mies! Tiedättehän, Cotton, että on olemassa henkilöitä, joita ei käy lähettäminen vankilaan?»
Cotton poltti hiukan sikariaan. »Onhan niitä muutamia tässä piirikunnassa», sanoi hän. »Mutta minä otaksuin ne kaikki tuntevani.»
»Eikö ole milloinkaan johtunut mieleenne, että sellaisia voisi olla tässä valtiossa?»
Syntyi pitkä hiljaisuus. Miehet katselivat toisiaan silmiin, ja mitä kauemmin katselivat, sitä selvemmin huomasi Hal epävarmuutta aluepäällikön kasvoissa.
»Ajatelkaa, kuinka ikävä juttu siitä koituisi!» jatkoi Hal. »Olette järjestäneet näytelmän — aivan samoin kuin viime yönä — vain avarammalle näyttämölle, merkittävämpien katselijoiden eteen, ja asian joutuessa ratkaisevaan vaiheeseen huomaatte, ettette ole puhdistautuneet Pohjois-Laakson työläisten silmissä, vaan olette itse tuominneet itsenne koko valtion yleisön ollessa teitä näkemässä. Olette osoittaneet koko valtiolle, että olette lainrikkojia ja mikä sitäkin pahempaa — olette osoittaneet olevanne typeriä aaseja!»