Tällä kertaa Cotton silmäili nuorta miestä niin kauan, että hänen sikarinsa sammui. Sillävälin Hal lojui nojatuolissa hymyillen omituista hymyä. Aluepäällikön silmissä tapahtui kuin muodonvaihdos: kaivosmiehen vaatteet näyttivät katoavan, ja niiden sijaan tuli hieno vierailupuku!
»Kuka piru te oikeastaan olette?» huusi Cotton.
»Tehän kehuitte vastikään salapoliisianne!» nauroi Hal. »Antakaa heille tämä asia selvitettäväksi. Nuori mies, ikä kaksikolmatta vuotta, pituus viisi jalkaa kymmenen tuumaa, paino sataviisikymmentäkaksi naulaa, silmät ruskeat, tukka kastanjanvärinen ja sangen aallokas, käytös viehättävä, naisten suosikki — niin ainakin 'piireissä' sanotaan — poissa kesäkuun alusta, kuten luullaan, metsästämässä vuorikauriita Meksikossa. Tiedättehän, Cotton, että tässä valtiossa on yksi ainoa kaupunki, jonka 'seurapiireistä' kannattaa puhua, ja että siinä kaupungissa on vain pari-kolmekymmentä kysymykseentulevaa perhettä. 'Y.P.Y:n' salapoliisilaitokselle tämän tehtävän täytyy olla ylen helppo.»
Syntyi jälleen hiljaisuus, kunnes Hal sen lopetti. »Alakuloisuutenne todistaa oivallustanne. Yhtiö saa tosiaankin kiittää onneaan siitä, että sillä on aluepäällikkönä mies, joka on ollut aikoinaan gentlemanni.»
Cotton sävähti jälleen punaiseksi. »Tuhat tulimmaista!» sanoi hän, puolittain itsekseen, ja yritti sitten vielä kerran pitää puoliaan: »Te teette minusta pilaa!»
»Sellainen 'leikinteko' on seurapiirien mielitointa. Suuri osa seurusteluamme on pelkkää sitä — ainakin nuorempien henkilöiden kesken.»
Cotton nousi äkkiä. »Kuulkaa», kysyi hän, »onko teillä mitään sitä vastaan, että menette hetkeksi takaisin yläkertaan?»
Hal ei voinut olla nauramatta. »Minulla on oikeastaan paljonkin sitä vastaan», sanoi hän. »Olen viettänyt viimeiset kuusineljättä tuntia nauttien vettä ja leipää ja lähtisin nyt mielelläni hengittelemään raitista ilmaa.»
»Mutta minun täytyy lähettää teidät sinne takaisin», virkkoi Cotton laimeasti.
»Se on toinen juttu», vastasi Hal. »Jos lähetätte minut, niin menen, mutta te itse joudutte asiasta vastaamaan. Olette pitänyt minua täällä ilman laillista oikeutta, esittämättä minkäänlaista kannetta ja suomatta minulle tilaisuutta neuvotella puolustusasiamiehen kanssa. Ellen erehdy, olette siitä vastuussa rikosoikeudellisesti ja yhtiö siviilioikeudellisesti. Se on luonnollisesti oma asianne. Tahdoin vain selittää teille oman kantani — kun kysytte, onko minulla mitään sitä vastaan, että joudun yläkertaan, vastaan, että minulla on paljonkin sitä vastaan.»