Cotton seisoi hetken hermostuneesti pureksien sammunutta sikariansa. Sitten hän meni ovelle. »Hoi, Gus!» huusi hän. Vanginvartija tuli, Cotton kuiskasi hänelle jotakin, ja mies meni taas menojaan. »Käskin hänen tuoda hiukan ruokaa; voitte istua täällä ja syödä. Se kai sopii teille paremmin?»
»Riippuu asian laadusta», virkkoi Hal käyttäen tilannetta hyväkseen siinä määrin kuin voi. »Tuleeko minun olla vankinanne vai vieraananne?»
»Lopettakaa jo!» sanoi toinen.
»Minun tulee saada selville laillinen tilani. Sen tunteminen on tärkeä seikka asianajajilleni.»
»Olkaa vieraanani», sanoi aluepäällikkö.
»Mutta vieraallahan on vapaus lähteä syötyään, jos niin haluaa!»
»Annan teille siitä tiedon, ennenkuin ollaan niin pitkällä.»
»Pitäkää siis kiirettä. Minä aterioin sukkelasti.»
»Lupaatteko, ettette lähde täältä sitä ennen?»
»Jos lähdenkin», vastasi Hal nauraen, »niin ainoastaan omaan toimeeni.
Voitte etsiä minua vaakahuoneesta, Cotton!»