»Tässä valtiossa on eräs mies, jota teidän täytyy kunnioittaa — vaikka ylenkatsoisittekin piirikunnan yleistä syyttäjää ja kuvernööriämme. Se mies on Peter Harrigan.»
»Peter Harrigan?» toisti Cotton alkaen kohta nauraa. »Olettepa tosiaankin hupainen veikko!»
Hal tarkasteli miestä yhä mitään välittämättä. »Haluaisinpa tietää, oletteko aivan varma asiastanne! Hyväksyneekö hän kaikki teidän tekonne?»
»Hyväksyy!» vastasi Cotton.
»Työmiesten kohtelunkin? Tietääkö hän, että heitä petetään punnittaessa?»
»Mitä helvettiä!» huudahti Cotton. »Mistä luulette hänen saavan rahoja yliopistoanne varten?»
Syntyi hiljaisuus. Sitten kysyi aluepäällikkö uhitellen: »Joko tiedätte, mitä haluatte tietää?»
»Jo», vastasi Hal. »Olen tietenkin niin ajatellut kaiken aikaa, mutta on kovin vaikea saada toisia uskomaan. Vanha Peter nähkääs ei ole sellainen kuin useimmat näistä Lännen susista; hän on hurskas korkeakirkollinen.»
Aluepäällikkö hymyili tuimaa hymyä. »Niin kauan kuin on olemassa lampaita», sanoi hän, »on olemassa myöskin susia lampaitten vaatteissa».
»Ymmärrän», sanoi Hal. »Ja te sallitte heidän raadella lampaita mielin määrin!»