»Juuri sitä tarkoitan.»
»Nuori mies, minä olen kuullut riittävästi! Minulla ei ole enempää leikin aikaa. En huoli siitä, kuka olette, en huoli uhkauksistanne. Minä olen täällä aluepäällikkönä, ja minun tehtäväni on pitää huolta järjestyksestä. Sanon teille vielä kerran, että lähdette!»
»Kuulkaahan, Cotton», virkkoi Hal, »eikö tämä ole kaupunkikunta? Onhan minulla oikeus kävellä kaduilla, aivan sama oikeus kuin teillä.»
»En aio tuhlata aikaa väittelyyn. Minä pistän teidät automobiiliin ja kuljetan teidät Pedroon!»
»Entä jos menen piirikunnan yleisen syyttäjän luo ja pyydän häntä nostamaan kanteen teitä vastaan?»
»Hän nauraa teille.»
»Entä jos menen valtion kuvernöörin puheille?»
»Hän nauraa sitäkin äänekkäämmin.»
»Olkoon menneeksi, Cotton; kenties tiedätte, mitä, teette — mutta ihmettelenpä, tunnetteko olonne turvalliseksi. Eikö ole milloinkaan johtunut mieleenne ajatella, etteivät ylempänne kenties hyväksy teidän väkivaltaisia tekojanne?»
»Ylempäni? Keitä tarkoitatte?»