»Sitä en ole sanonut.»
»Otaksukaamme, että hän murhaisi jonkun — antaisitteko siinä tapauksessa pidätysmääräyksen?»
»Tietysti, jos kysymyksessä olisi murha.»
»Ja jos tietäisitte hänen olevan aikeissa murhata — yrittäisittekö häntä siitä estää?»
»Epäilemättä.»
»Tässä on teille toinen valallinen selitys», sanoi Hal vetäen esiin kaivoksen sulkemista koskevan asiakirjan. Huoneessa vallitsi hiljaisuus tuomari Andersonin syventyessä lukemaan.
Luettuaan hän pudisti jälleen päätänsä. »Ei, te ette voi saada täältä sellaista määräystä.»
»Miksi en?»
»Koska ei ole minun asiani hoitaa kivihiilikaivoksen asioita. Minä en niitä ymmärrä, ja tekisin itsestäni houkkion, jos yrittäisin selittää, kuinka heidän tulee liikettään hoitaa.»
Hal kiisteli hänen kanssaan. Voivatko yhtiön virkailijat kivihiilikaivosta hoitaessaan käsitellä miehiään miten tahtoivat, koska muka vain hoitivat liikettään? Tällaisessa tapauksessa oli heidän käsissään sadanseitsemän miehen ja pojan henki; voiko tosiaankin olla laita niin, ettei lailla ollut mitään sanomista tässä tapauksessa? Mutta mr Anderson pudisti vain päätänsä; ei ollut hänen asiansa puuttua kysymykseen. Hal voi mennä oikeustaloon tiedustelemaan tuomari Dentonilta. Niin Hal keräsi valalliset selityksensä ja lähti jälleen kadulle, missä nyt odotti kolme epäilyttävännäköistä miestä lähteäkseen häntä saattelemaan.