6.
Piirikunnan oikeus piti parhaillaan istuntoa, ja Hal istui hetken oikeussalissa tuomari Dentonia odottaen. Hän näki jälleen edessään rehevän ja hyvinruokitun herrasmiehen, jonka punakat kasvot paistoivat mustan silkkikauhtanan yläpuolella. Nuori kaivosmies huomasi katselevansa epäluuloisesti sekä kauhtanaa että kasvoja. Oliko tosiaankin laita niin, että Hal oli muuttumassa kyynilliseksi ja alkoi menettää uskoa lähimmäisiinsä? Siinä tuomaria katsellessaan hän ajatteli, ettei ollut hätäkään istua tuomarintuolissa, kun liiketoveri esiintyi tuolin edessä kivihiiliyhtiön neuvonantajana!
Väliajalla Hal puhutteli sihteeriä ja sai kuulla, että tuomari oli tavattavissa puoli viiden aikaan; mutta pian senjälkeen tuli saliin Pete Hanun, joka kuiskasi jotakin sihteerille. Sihteeri silmäili Halia ja meni sitten kuiskaamaan jotakin tuomarille. Puoli viiden aikaan, kun istunto oli julistettu päättyneeksi, tuomari nousi ja vetäytyi yksityiseen virkahuoneistoonsa, ja kun Hal tiedusteli sihteeriltä, ilmoitti viimeksimainittu hänelle, ettei tuomarilla ollut aikaa päästää häntä puheilleen.
Hal ei kumminkaan vääjännyt niin vähästä. Oikeussalista johti käytävään sivuovi, ja Hal huomasi sihteerin kanssa kiistellessään tuomarin punakkain kasvojen vilahtavan ohi.
Hän lähti niitä takaa-ajamaan. Hän ei huutanut eikä aikaansaanut minkäänlaista häiriötä, vaan ehdätti luo ja virkkoi rauhallisesti: »Tuomari Denton, minä vetoon teihin saadakseni oikeutta!»
Tuomari kääntyi ja katseli häntä, kasvoissa ärtynyt ilme. »Mitä minulta tahdotte?»
Hetki oli pulmallinen, sillä Pete Hanun oli Halin kintereillä, ja tuomarin olisi vain tarvinnut nyökätä, jotta Pete olisi käynyt kiinni Halin kaulukseen. Mutta tuomari suostui yllätettynä keskustelemaan nuoren kaivosmiehen kanssa, ja salapoliisi epäröi väistyen sitten pari askelta taaksepäin.
Hal toisti anomuksensa. »Teidän kunnianarvoisuutenne, Pohjois-Laakson kaivoksessa on tänä hetkenä sataseitsemän miestä ja poikaa kuoleman kielissä. Heidät surmataan, ja minä yritän pelastaa heidän henkeänsä.»
»Nuori mies», virkkoi tuomari, »tärkeä asia vaatii minua poistumaan».
»Hyvä», vastasi Hal, »minä lähden kanssanne ja kerron teille mennessämme». Hän ei suonut »Hänen kunnianarvoisuudelleen» tilaisuutta sanoa, miellyttikö sellainen asian järjestely häntä vai ei. Hän lähti tuomarin keralla, ja Pete Hanun ja kaksi muuta miestä seurasivat suunnilleen kymmenen askelen päässä jäljessä.