Sitten palasi Keating tuoden kuohuttavia uutisia. Yleisen Polttoaine-Yhtiön ylijohtaja Schulman oli toimittanut lähettinsä häntä etsimään ja oli saanut hänet vihdoin toimistoonsa, missä oli häntä vuoroin imarrellut, vuoroin uhannut. Cartwright oli yrittänyt puhelimessa vakuuttaa Keatingille, että hän oli tehnyt yhtiölle vääryyttä. Cartwright oli kertonut Keatingille, kuinka Hal muka oli yrittänyt kiristää rahoja yhtiöltä. »Hän lisäsi ohimennen», sanoi Keating, »että olitte vietellyt tytön kaivoksilla».
Hal katsoa tuijotti ystäväänsä. »Vietellyt tytön!» huudahti hän.
»Niin hän sanoi; punatukkaisen irlantilaistytön.»
»Kirottu valehtelija!»
Seurasi vaitiolo, jonka keskeytti Billyn nauru. »Älkää tuijottako minuun noin. Enhän minä ole sitä sanonut!»
Hal tuijotteli kuitenkin yhä. »Se likainen valehtelija!»
»Älkää tuosta huoliko, poikaseni», virkkoi pyylevä mies tyynnytellen. »On aivan tavallista, että asiaan sekoitetaan joku nainen. Se on varsin helppoa — sillä on aina tietenkin olemassa nainen. Niin luullakseni tässäkin tapauksessa?»
»Aivan siveä tyttö.»
»Mutta te olitte hänelle ystävällinen? Olitte kävelyllä ihmisten nähden?»
»Niin kyllä.»