»Siinäpä se. Sellaiselle asialle ei mitään voi.»
»Odottakaa, niin saatte nähdä!»
Keating silmäili ihan hämmästyneenä vihastunutta nuorta kaivosmiestä.
»Mitä aiotte tehdä? Piestä hänet jonakin yönä, niinkö?»
Nuori kaivosmies ei vastannut mitään. »Sanoitte hänen kuvailleen tytön ulkomuotoa?»
»Hän oli kyllin ystävällinen sanoakseen, että tyttö oli punatukkainen kaunotar, jolla oli suojana vain juoppo isä. Minä voin ymmärtää, että se tekee tytön elämän vaikeaksi kaivoksilla.» Oltiin vaiti. »Mutta kuulkaahan», sanoi reportteri, »te teette tytölle vain vahinkoa, jos nostatte asiasta melun. Kukaan ei usko, että kaivoksilla on kunnollisia naisia. Ja enpä tosiaankaan tiedä, kuinka voisi olla, kun ottaa huomioon, millaista väkeä ovat kaivosten päällysmiehet ja millainen valta heillä on.»
»Mr Keating», virkkoi Hal, »uskoitteko te, mitä Cartwright teille sanoi?»
Keating sytytti parhaillaan sikariaan. Hän pysähtyi kesken sytyttämisen, ja hänen katseensa suuntautui Haliin. »Poikani», sanoi hän, »minä en pitänyt asianani muodostaa itselleni minkäänlaista mielipidettä».
»Entä mitä sanoitte Cartwrightille?»
»Se on toinen asia! Minä sanoin olleeni sanomalehtimiehenä jo monet vuodet ja hyvin tuntevani hänen juonensa.»
»Minä kiitän teitä siitä», sanoi Hal. »Teitä kenties huvittaa kuulla, ettei asiassa ole mitään perää.»