Sitten hän vaikeni naurahtaen. »Älkää kantako sydäntänne nuttunne hihassa, mr Keating. Hän voisi alentua sen nokkaisemaan ohimennessään.»
»Minulta? Vaivaiselta sanomalehden reportterilta?»
»Teiltä, mieheltä!» nauroi Hal. »En tahdo syyttää naista teeskentelijäksi, mutta hänellä on osansa näyteltävänä maailmassa, ja hänen tulee alinomaa harjoitella.»
Oltiin vaiti. Reportteri silmäili nuorta miestä uteliaammin kuin ennen. »Minä tässä ihmettelen teitä», sanoi hän. »Kuinka olette oppinut niin hyvin tuntemaan joutilaan luokan psykologiaa?»
»Minulla oli rahoja aikoinani», vastasi Hal. »Minun sukuni on köyhtynyt yhtä nopeasti kuin Harriganit ovat rikastuneet.»
10.
Hal alkoi kysellä Keatingilta omenakukkatytöstä. »Ehkäpä voin arvata, kuka hän on. Millaiset ovat väriltään hänen hiuksensa?»
»Kuin rikottu rintasokeri», vastasi Billy, »mutta aivan hahtuvaisen hienot, kuin tähtitomua kimaltelevat. Silmät olivat ruskeat, posket kuin mansikka ja maito.»
»Oliko hänellä kaksi riviä hohtavanvalkoisia hampaita, jotka välkähtivät helminä näkyviin hänen hymyillessään?»
»Valitettavasti hän ei nauranut.»