»Hän siis katseli teitä ruskeilla silmillään, jotka olivat aivan avoimet, ihmettä uhkuvat?»
»Niin kyllä — mutta hän katseli rohdoskaupan ikkunaan.»
»Oliko hänellä pehmeä valkoinen olkihattu, siinä viheriöitä ja valkoisia kukkia, oliivin viheriä harso ja ehkä vielä kellahtavia nauhoja?»
»Luulenpa totisesti, että olette hänet nähnyt!» huudahti reportteri.
»Ehkä», virkkoi Hal. »Tai kenties kuvailen vain jonkin aikakautisen julkaisun kansikuvaa!» Hän hymyili, mutta huomasi sitten puhetoverinsa uteliaisuuden ja lisäsi: »Uskon tosiaankin tuntevani hänet. Jos otaksutte miss Jessie Arthurin olevan mukana Harriganin huviretkellä, ette varmaankaan pahoin erehdy.»
»Minä en saa erehtyä vähääkään», sanoi reportteri: »Tarkoitatteko
Robert Arthurin tytärtä?»
»Pankkiliikkeen Arthur & Sons perijätärtä», sanoi Hal. »Satun tuntemaan hänet ulkonäöltä.»
»Kuinka niin?»
»Palvelin kaupassa, jossa hän tapasi käydä.»
»Missä?»