»Epäilemättä.»
»Tuossa asussa?»
»Niin. Olenhan eräs hänen kaivosmiehistään.»
»Mutta se ei käy päinsä», arveli reportteri: »Ette pääse lähellekään, ellette ole hyvin puettu.»
»Tiedättekö varmaan? Voivathan nämä vaatteet kelvata jollekin rautatieläiselle. Voihan vaunuissa olla jotakin korjattavaa — juotettavaa tai muuta.»
»Mutta ettehän kykene puijaamaan junailijaa tai palvelijaa?»
»Ehkä sentään. Koetetaan.»
Oltiin vaiti; Keating mietti asiaa. »Oikeastaan», sanoi hän sitten, »on yhdentekevää, onnistutteko vai ette — syntyyhän jo juttua yrittämisestäkin. Eräs kivihiilikuninkaan orja vetoamassa hänen poikaansa! Plutokratian säälimätön käsi torjuu työmiesten anelun!»
»Niin kyllä», virkkoi Hal, »mutta minä aion tosiaankin mennä hänen luoksensa. Luuletteko hänen jo palanneen junaan?»
»Olivat menossa, kun lähdin heidän luotansa.»