»Miltä tuntuu, kun saa myydä täytettyjä taateleita pankkiirin tyttärelle!» virkkoi toinen vuorostaan.
Mutta samassa jo oli Halin vuoro kääntyä vakavaksi. »Kuulkaa, mr Keating», sanoi hän, »minkätähden ette lähetä minua haastattelemaan nuorta Harrigania?»
»Teitä?»
»Niin, minua. Minä olen sopiva henkilö — eräs hänen kaivosmiehistään!
Minähän teen hänelle rahaa, eikö totta? Minä tiedän hänelle kertoa
Pohjois-Laaksosta.»
Hal näki reportterin tuijottavan kiihtyneesti ja jatkoi: »Minä olen käynyt yleisen syyttäjän, rauhantuomarin, piirikunnan tuomarin, pormestarin ja poliisipäällikön puheilla. Miksi siis en kävisi kaivosten omistajaa puhuttelemassa?»
»Tuhat tulimmaista!» huudahti Billy. »Luulenpa tosiaankin, että siihen kykenette!»
»Samoin luulen minäkin!» vastasi Hal tyynesti.
Keating nousi tuolistaan ylen iloisena. »Teettekö sen?» huudahti hän.
»Olen valmis», vastasi Hal.
»Tosiaanko?»