»Eivät toistaiseksi», vastasi skotlantilainen.
»Mitäpä jos lainaisitte kainalosauvanne minulle?» ehdotti Hal.
Keating huudahti iloisena: »Tosiaankin!»
»Otan teidän viittanne ja hattunne», lisäsi Hal. »Olen tarkannut teidän käyntiänne ja luulen osaavani sitä jäljitellä. Mr Keatingin ne epäilemättä tuntevat juuri häneksi.»
»Billy, pullea veikko!» nauroi toinen. »Käydäänpä juoneen!»
»Minä lähden ulos etuovesta samalla kertaa!» virkkoi Edström, jonka vanhaa ääntä värisytti kiihtymys. »Ehkäpä eksyvät siten jäljiltä.»
11.
He olivat istuneet yläkerrassa MacKellarin huoneessa. Nyt he nousivat ja alkoivat laskeutua portaista, kun samassa kuului soitettavan etuoven kelloa. He pysähtyivät ja katselivat toisiaan. »Ovat tulleet!» kuiskasi Keating.
MacKellar istuutui heti ja ojensi kainalosauvansa Halille. »Hattu ja viitta ovat eteishuoneessa», sanoi hän. »Koettakaa!» Hänen sanansa olivat pontevat, mutta hänenkin äänensä vapisi. Hän ei ollut enää nuori eikä voinut suhtautua seikkailuun kevyesti.
Hal ja Keating riensivät alakertaan, Edström heidän jäljessään. Hal otti viitan ja hatun, ja ensin he menivät takaovelle Edströmin lähtiessä avaamaan tulijoille.