»Salli minun selittää. Mutta kaikkein ensinnä esittelen sinulle tuttavani. Harrigan, tämä on ystäväni Keating.»
Billy tajusi samassa, että hänellä oli hattu päässä. Hän tempasi sen pois, mutta muuten hänen sosiaaliset vaistonsa kerrassaan pettivät. Hän osasi ainoastaan katsoa tuijotella. Hän oli yhä vielä hengästynyt.
»Billy on reportteri», selitti Hal. »Mutta älä huoli olla levoton — hän on gentleman eikä petä luottamustasi. Ymmärräthän, Billy?»
»Y-ymmärrän», virkkoi Billy.
»Ja tässä», jatkoi Hal, »on Jeff Cotton, Pohjois-Laakson aluepäällikkö.
Otaksun tietäväsi, Percy, että Pohjois-Laakson kaivokset kuuluvat
Yleiselle Polttoaine-Yhtiölle. Tässä on mr Harrigan, Cotton.»
Samassa Cotton muisti hattunsa, samoin revolverinsa, jota yritti piilottaa selkänsä taakse.
»Tässä», jatkoi Hal, »on mr Pete Hanun, ammatiltaan hampaittenrikkoja. Tämä toinen herrasmies, joka luultavasti on hampaittenrikkojan apulainen, on nimeltään minulle tuntematon.» Niin Hal jatkoi esittelyään noudattaen hyviä seuratapoja, jotta saisi aikaa asiaa harkita. Kovin paljon riippui siitä, minkä menettelytavan hän valitsi. Pitikö hänen ehkä viedä Percy syrjään, kertoa hänelle juttu kaikessa rauhassa ja jättää se hänen oikeudentuntonsa ja inhimillisyytensä ratkaistavaksi? Ei, se ei ollut oikea keino, kun olivat kysymyksessä Harriganit! He olivat raivanneet väkivalloin itselleen tien eturiviin, ja jos jotakin mieli saada aikaan, niin ainoastaan yllättämällä! Percy voi asiasta välittää ainoastaan siinä tapauksessa, että tavoitti hänet tässä seurassa, selitti tilanteen julkisesti ja käytti kaikkien läsnäolevien tunteita hänen pakottamisekseen!
Kivihiilikuninkaan poika alkoi jälleen kysellä. Mitä tämä kaikki oikeastaan merkitsi? Hal alkoi selittää kaivokseen hautautuneiden tilaa. »Heillä ei ole ruokaa eikä vettä, paitsi mitä lienee ollut päivälliskannuissa, ja räjähdyksestä on kulunut kolme ja puoli päivää! He hengittävät huonoa ilmaa, heitä vaivaa päänsärky, heidän otsasuonensa paisuvat, kielet pakahtuvat, he makaavat maassa huohottaen. Kaikesta huolimatta he odottavat — heitä pitää elossa se usko, että maan pinnalla olevat ystävät kohta tulevat heitä pelastamaan. He eivät uskalla särkeä esteitä tieltään, koska kaasut heti surmaisivat heidät. Mutta he tietävät pelastajien tulevan ja kuulostavat, eikö jo kaiu korvaan kirveiden ja kuokkain ääni. Sellainen on asia.»
Hal vaikeni ja odotti nuoren Harriganin jollakin tavoin ilmaisevan huolestumistaan. Mitään sellaista merkkiä ei kumminkaan näkynyt. Hal jatkoi:
»Ajattelehan, Percy! Kaivoksessa on eräs vanha mies, eräs irlantilainen, jonka vaimo ja kahdeksan lasta odottavat tietoa hänen kohtalostaan. Minä tunnen erään naisen, jonka mies ja kolme poikaa ovat niinikään kaivoksessa. Vaimo ja lapset ovat olleet kolme ja puoli päivää kaivoksen suulla, olen nähnyt heidän kyyhöttävän siinä, pää polvien varaan vaipuneena tai heristäen nyrkkiään ja ääneen kiroten sitä rikoksentekijää, jonka on syy.»