Oltiin vaiti. »Rikoksentekijää?» kysyi nuori Harrigan. »En ymmärrä.»
»Tuskin uskot, mitä sanon, mutta niin on laita, ettei ole tehty mitään miesten pelastamiseksi. Rikoksentekijät ovat peittäneet kaivoksen suun laudoilla ja tervakankaalla — ovat sulkeneet miehet ja pojat sinne kuolemaan!»
Pöytäseurasta kuului kauhun hyminä.
»Tiedän hyvin, ettet voi sellaista asiaa käsittää. Syynä on se, että kaivoksessa palaa; jos tuuletuslaitos pannaan käyntiin, niin kivihiili syttyy palamaan. Mutta samalla voitaisiin saada joistakin käytävistä savu pois ja jokin määrä miehiä olisi pelastettavissa. Kysymys on siis omaisuuden tai ihmishenkien menettämisestä, ja rikoksentekijä on päättänyt asian omaisuuden hyväksi. Hän aikoo odottaa viikon tai kaksikin viikkoa, kunnes tuli on tukehtunut, mutta silloin miehet ja pojat tietenkin ovat kuolleet.»
Oltiin vaiti. Sitten kysyi nuori Harrigan: »Kuka on sen tehnyt?»
»Hänen nimensä on Enos Cartwright.»
»Mutta kuka hän on?»
»Kun äsken sanoin etsiväni rikoksentekijää, johdin sinua kukaties hiukan harhaan, Percy. Tein niin, koska tahdoin kerätä ajatuksiani.» Hal vaikeni; hänen jatkaessaan ääni oli terävämpi, lauseet putoilivat kuin iskut. »Rikoksentekijä, josta olen sinulle, puhunut, on kaivoksen ylivalvoja — mies, jolle Yleinen Polttoaine-Yhtiö on antanut viran ja arvovallan. Se mies, jota ajetaan takaa, ei ole kaivosta sulkenut, vaan on päinvastoin tahtonut sen avata. Häntä on kohdeltu kuin pahantekijää, koska Yleinen Polttoaine-Yhtiö on tallannut sekä valtion että ihmisyyden lait jalkoihinsa; hänen oli pakko etsiä suojaa sinun vaunustasi pelastaakseen henkensä yhtiön urkkijain ja kätyrien häntä ahdistaessa!»
13.
Hal tunsi hyvin nämä ihmiset ja tiesi, kuinka hänen sinkoamansa ukonvaaja oli vaikuttanut. He olivat ihmisiä, joille hyvä aisti merkitsi enemmän kuin mikään muu hyve, ja Hal tiesi heitä kovin loukkaavansa. Voidakseen saada heitä vähimmässäkään määrässä puolelleen hänen täytyi selittää, kuinka oli tänne tullut — tunkeutunut Harriganin omistuksen piiriin.