22.
Hal oli yhä sitä mieltä, että Jessien tuli täällä kaivoksilla jotakin oppia, että hänet oli pakotettava jotakin oppimaan, tahtoipa tai ei. Junan oli määrä lähteä vasta parin tunnin kuluttua, ja Hal mietti, miten voisi käyttää hyväkseen tätä kallisarvoista väliaikaa. Hän muisti, että Rosa Minetti oli palannut asuntoonsa hoitamaan pienokaistaan. Samassa hänen mieleensä johtui, miltä Jessie näyttäisi tuossa pienessä kodissa. Rosa oli hyvä ja ystävällinen ja Pikku Jerry epäilemättä »vastustamaton».
»Kuulehan, kultaseni», sanoi Hal, »etkö lähde hiukan kävelemään?»
»Mutta nythän sataa, Hal.»
»Eihän haittaa, vaikka yksi pukusi pilaantuu; onhan sinulla niitä yllin kyllin.»
»En ajatellut sitä —»
»Olisin erittäin iloinen, jos tulisit.»
»Se tuntuu minusta kiusalliselta, Hal. Minä olen täällä Percyn vieraana, ja hän kenties ei pitäisi —»
»Minä kysyn häneltä, pahastuuko hän, jos lähdet kävelylle», ehdotti
Hal, näennäisesti aivan vakavana.
»Ei, ei! Se vain pahentaisi asiaa!» Jessie suhtautui näihin asioihin ylen vakavasti.