»Minä tiedän, mitä kaikki sanovat! Pappa tuntee hänet ja veljeni — niin, ja samoin sinunkin veljesi. Onhan totta, ettei Edward hyväksyisi menettelyäsi?»
»Niin, kultaseni, pelkään olevan.»
»Ja sinä vastustat heitä, vastustat kaikkia tuttaviasi. Onko järkevää ajatella, että kaikki vanhemmat henkilöt ovat väärässä ja sinä yksin oikeassa? Eikö ole ainakin mahdollista, että erehdyt? Ajattele asiaa vilpittömästi, Hal — minun tähteni!»
Jessie katseli häntä anovasti, ja Hal kumartui ja tarttui hänen käteensä. »Jessie», virkkoi hän vapisevalla äänellä; »minä tiedän, että tämä työväki on sorron alaisena, tiedän sen, sillä olen ollut eräs heistä. Tiedän vielä, että sellaiset miehet kuin Peter Harrigan ja oma veljenikin ovat syypäitä. Jonkun täytyy nousta heitä vastustamaan — jonkun täytyy avata heidän silmänsä. Olen tullut sen selvästi tajuamaan tänä kesänä — siinä on työ, joka minun on suoritettava!»
Jessie katseli häntä suurilla kauniilla silmillään; vastalauseistaan ja kauhistumisestaan huolimatta hän kunnioitti syvästi tuota merkillistä mieletöntä rakastettuansa. »Ne tappavat sinut!» huudahti hän.
»Ei, rakkaani — sitä sinun ei tarvitse pelätä — en luule heidän minua tappavan.»
»Mutta ovathan ne jo sinua ampuneet!»
»Ei, ne ampuivat Joe Smithiä, aputyöläistä. Miljoonanomistajan poikaa ne eivät ammu — täällä Amerikassa.»
»Mutta jonakin pimeänä yönä —.»
»Ole huoletta», sanoi Hal. »Olen kietonut Percyn asian yhteyteen, ja kaikki sen tietävät. He eivät voi mitenkään minua surmata koko jutun tulematta tunnetuksi — ja niinmuodoin olen yhtä hyvässä turvassa kuin kotona vuoteessani!»