»Aivan varmasti», vakuutti Hal.
»Isäni on sosialisti», selitti Jerry kääntyen Jessien puoleen, ja sitten, asian toiseen johtaessa: »Isäni on paukkumestari.»
»Mikä mies on paukkumestari?» kysyi Jessie ollakseen laatuisa.
»Jeesus!» huudahti Pikku Jerry. »Etkö tiedä mitään kaivoshommista?»
»En», vastasi Jessie, »kerro sinä minulle».
»Ei tule kivihiiltä ilman paukkumestaria», selitti Pikku Jerry. »Ja pitää olla hyvä paukkumestari, muuten menee mäsäksi koko kaivos. Isäni on kaikkein paras.»
»Mitä hän tekee?»
»Ensin otetaan pitkä pora — pitkä, pitkä, tämän huoneen pituinen; sitä väännetään ja porataan reikiä kivihiileen. Joskus käytetään koneita poraamaan, mutta me emme niistä pidä, kun vievät miehiltä työn. Kun reiät on saatu valmiiksi, tulee paukkumestari ja lataa ruudilla. Täytyy käyttää —» tässä kohden Pikku Jerry puhui hitaammin, lausuen erittäin selvästi joka tavun — »lu-val-lis-ta ruutia» sellaista, josta ei synny liekkiä. Ja pitää tietää tarkoin, kuinka paljon pistää sisään. Jos pistää liikaa, niin kivihiili menee mäsäksi, ja hiilenkaivaja nostaa helvetin, jos pistää liian vähän, niin hänellä on liikaa työtä, ja hän nostaa jälleen aika helvetin. Tarvitaan hyvä paukkumestari.»
Jessie katsahti Haliin, ja viimeksimainittu huomasi, että hänen ikäviin tuntoihinsa sekoittui aito huviakin. Hal arveli tätä hyväksi opetusmenetelmäksi ja antoi Pikku Jerryn jatkaa esityksiään vaunujen väärinpunnitsemisesta, ylitunneista, päällysmiesten ja aluepäälliköiden lahjomisesta, yhtiön myymälöistä ja asuntopaikoista, sosialistiagitaattoreista ja ammattijärjestöjen perustajista. Pikku Jerry puhui vapaasti kaivosten salaisuuksista. »Sinä voit hyvinkin tietää kaikki», huomautti hän vakavasti. »Olethan Joen tyttö!»
»Sinä pieni keruubi!» huudahti Jessie.