Puristuksesta päästyään Hal hyppäsi portaille, missä Cartwright ei yrittänyt häntä estää.
»Miehet!» huusi hän. »Malttakaa hetkinen! Ettehän te tätä tahdo! Ettehän tahdo taistelua!» Hän oli hetkisen vaiti, mutta tiesi, etteivät enemmät kiellot voisi heitä nyt hillitä. Heille täytyi sanoa, mitä he tahtoivat. Hän oli vastikään kuullut ne erikoiset sanat, jotka tepsivät, ja huusi ne niin kuuluvasti kuin suinkin voi: »Teidän tulee liittyä yhteen! Tehdä lakko!»
Joukko vastasi hänelle mylvähtäen äänekkäämmin kuin koskaan ennen. Niin, sitä juuri he tahtoivat! Lakkoa! Ja he tahtoivat saada Joe Smithin sitä järjestämään ja johtamaan. Hän oli ollut heidän johtajanaan kerran ennen ja oli joutunut pois kaivoksilta senvuoksi. Miehet eivät oikein tietäneet, kuinka hän oli päässyt takaisin — mutta siinä hän nyt oli, heidän suosikkinsa. Hän eläköön! He tahtoivat seurata häntä helvettiin ja takaisin!
Eikö hän ollutkin pelkäämätön poika! Seisoi siinä sairaalan portailla ihan päällysmiesten edessä puhuen miehille yhteenliittymisestä, ja päällysmiehet eivät uskaltaneet sormellaan koskea! Joukko tajusi tilanteen ja oli hurjana ilosta. Englanninkieltä puhuvat miehet huusivat hänelle myöntäen, ja ne, jotka eivät ymmärtäneet, huusivat toisten mukana.
He eivät tahtoneet tapella — eivät tietenkään. Tappelu ei heitä auttaisi. Heitä auttaisi ainoastaan yhteenliittyminen ja seisominen vankkana vapaiden miesten joukkona. Heidän tulisi muodostaa ammattiyhdistyskomitea, joka voi puhua heidän kaikkien puolesta, sanoa, ettei yksikään mies suostuisi enää käymään työhön, ellei heidän oikeuksiansa taattaisi! Nyt sai olla lopussa se aika, jolloin miehiä erotettiin senvuoksi, että he vaativat oikeuksiaan, merkittiin mustaan kirjaan tai karkotettiin mailta halmeilta, koska olivat tahtoneet turvakseen valtion lakien heille määräämät edut!
6.
Kuinka kauan voikaan miehen otaksua seisovan jonkin yhtiönrakennuksen portailla, ylivalvoja ja kaivospäällikkö takanaan, järjestämässä kaivosmiesten ammattiyhdistystä? Hal käsitti, että hänen täytyi saada joukko siirtymään pois tästä vaarallisesta paikasta.
»Teettehän nyt, mitä sanon?» kysyi hän, ja kun miehet lupasivat yhteen ääneen, hän lisäsi varoittaen: »Ei tapella! Eikä juoda! Jos näette tänä iltana humalaisen miehen, ottakaa kiinni ja pistäkää talteen!»
Miehet nauroivat ja hurrasivat. He lupasivat vakavasti pysyä aisoissa.
Tämä oli selvien miesten hommaa, sepä tietty asia!
»Sairaalassa olevia miehiä katsomaan toimitamme lähetystön», jatkoi Hal. »Ei mitään meteliä — emme tahdo häiritä sairaita. Tahdomme vain saada varmuuden, ettei heitä kukaan muu häiritse. Oletteko yhtä mieltä?»