»Ettepä pelänneet heitä häiritä, kun veitte sinne ne kirotut asianajajat!» Kuului hyväksyvä mylvintä, niin äänekäs, että Cartwright oli kerrassaan siihen hukkua.
»Hänen läheisyydessään ei ollut ketään asianajajaa, sen voitte uskoa.»
»Se on valhe!» huusi Wauchope. »Ovat olleet siellä kaiken päivää, ja te tiedätte sen. Me tahdomme saada ne sieltä ulos.»
»Käy päin, Tim», huusi kreikkalaispoika Andy tunkeutuen eturintamaan. »Käy päin!» huusivat toisetkin, ja siitä rohkaistuneena alkoi Rafferty nousta portaita.
»Minä tahdon nähdä isäni!» Kun Cartwright tarttui hänen olkapäihinsä, hän kiljasi: »Päästä minut menemään, kuuletko!»
Oli ilmeistä, että ylivalvoja yritti parhaansa mukaan välttää väkivaltaa; poikaa estäessään hän samalla käski seuralaistaan peräytymään. Mutta Tim oli kuohuksissaan; hän työntyi eteenpäin, ja ylivalvoja joko löi häntä tai yritti itse väistää iskua siten tyrkäten hänet portaita alas. Joukosta kuului raivon huuto, miehet tunkeutuivat eteenpäin, ja samassa vetivät eräät porraskäytävässä seisovat miehet esiin revolverinsa.
Asema oli varsin selvä. Parin sekunnin kuluttua olisi joukko portailla, ja sitten kajahtaisivat laukaukset. Ja jos kerran niin tapahtuisi, kuka voisi arvata asian loppuvaiheet? Kiihtynyt joukko voisi tuiskata tulen kaikkiin yhtiön rakennuksiin ja lakata raivoamasta vasta murhattuaan viimeisenkin virkamiehen.
Hal oli päättänyt pysytellä taka-alalla, mutta huomasi nyt, että taka-alalla pysytteleminen olisi tänä hetkenä pelkuruutta, melkeinpä rikoskin. Hän syöksyi eteenpäin huutaen valtavan äänekkäästi: »Seis, miehet! Seis!»
Koko Pohjois-Laaksossa tuskin oli toista miestä, jota joukko olisi suostunut sinä hetkenä kuuntelemaan. Mutta Haliin he luottivat, hän oli ansainnut heidän luottamuksensa. Eikö hän ollut ollut vankilassa heidän tähtensä, eivätkö he olleet nähneet häntä rautaristikon takana? »Joe Smith!» Huuto kaikui koko joukon läpi.
Hal raivasi itselleen tietä työntäen miehiä syrjään, pyysi ja komensi hiljaisuutta. »Tim Rafferty, maltahan!» Tim tunsi hänen äänensä ja totteli.