Jerry Minetti, joka tunsi hyvin kaikki ammattiliittoja koskevat seikat, kehoitti Halia tekemään jäsenluettelon heti; hän arveli välittömän vaikutuksen vuoksi olevan edullista, jos jokainen astui esiin ja mainitsi nimensä. Mutta samassa ilmeni vaikeus, jonka kohtaavat kaikki järjestäjät: ei ollut kirjoitusneuvoja eikä rahoja. Tarvittiin kyniä ja paperia nimien merkitsemistä varten, ja Hal oli tyhjentänyt taskunsa Jack Davidille! Hänen täytyi lainata viisikolmatta senttiä ja lähettää joku yhtiön myymälään. Päätettiin, että jokaisen ammattiyhdistykseen liittyvän piti maksaa kymmenen sentin vero. Täytyi käyttää sähkölennätintä ja puhelinta, jos tahdottiin saada apua ulkomaailmasta.

Valittiin väliaikainen komitea, johon kuuluivat Tim Rafferty, Wauchope ja Hal, pitämään huolta luetteloista ja varoista ja yleensä hoitamaan asioita huomiseen, jolloin pidettäisiin uusi kokous; sitäpaitsi valittiin tusina jykevimpiä ja luotettavimpia miehiä komitean henkivartijoiksi. Lähettiläs palasi tuoden paperia ja kyniä, tulkit istuutuivat maahan ja kirjoittivat kaivoslamppujen valossa niiden miesten nimet, jotka halusivat liittoon yhtyä. Jokainen vuorostaan vannoi suostuvansa yhteisvastuuseen ja kuriin. Sitten kokous julistettiin keskeytyneeksi seuraavaan aamuun asti, ja työmiehet hajautuivat koteihinsa lepäämään, mielessä sellainen voimantunto ja ilo, jota vain harvat olivat eläessään ennen kokeneet.

8.

Komitea lähti henkivartiostoineen Reminitskin luo, missä miehet paneutuivat pitkäkseen permannolle; kukaan ei yrittänyt heitä häiritä, ja useimpien rauhallisesti kuorsatessa Hal ja muutamat muut istuivat kirjoittamassa luetteloa vaatimuksista, jotka tultaisiin seuraavana aamuna jättämään päällystölle. Sopimus oli sellainen, että Jerry lähtisi varhaisella aamujunalla Pedroon päästäkseen kosketukseen Jack Davidin ja ammattikuntavirkailijain kanssa ja voidakseen ilmoittaa heille asian uusimmista vaiheista. Koska virkailijoita varmaan vaaniskelivat yhtiön urkkijat, kehoitti Hal Jerryä menemään MacKellarin asuntoon ja pyytämään häntä kutsumaan Ison Jackin sinne hänen puheilleen. Sitäpaitsi Jerryn piti puhelimessa ilmoittaa Gazetten toimitukseen Billy Keatingille lakkoa koskevista seikoista.

Halin mielessä oli satoja sellaisia seikkoja; ne hyrisivät hänen päässään niin, ettei hän makuulle paneuduttuaan päässyt uneen. Hän ajatteli päällysmiehiä ja heidän mahdollisia toimenpiteitään. Hän tiesi varmaan, etteivät hekään nukkuneet!

Sitten johtuivat mieleen ne tuttavat, jotka olivat matkustaneet pois yksityisjunassaan, johtui mieleen oman aseman omituisuus. Hän nauroi jonkinlaista epätoivoista naurua ajatellessaan, kuinka Percy oli yrittänyt saada häntä täältä poistumaan. Ja Jessie rukka! Mitä voikaan Hal nyt sanoa hänelle?

Päällysmiehet eivät ryhtyneet mihinkään toimenpiteisiin sinä yönä. Aamulla lakontekijät kiiruhtivat kokouspaikalleen, muutamat huolimatta jäädä aamiaisellekaan. He tulivat pesemättöminä ja kampaamattomina, katsahtaen arasti kumppaneihinsa, ikäänkuin eivät olisi voineet enää uskoa todeksi sitä rohkeata tekoa, johon olivat edellisenä iltana ryhtyneet. Mutta kun he sitten tapasivat komitean ja henkivartioston valmiina käymään toimeen, heidän rohkeutensa palasi, ja heidän mielissään elpyi jälleen se ihmeellinen yhteenkuuluvaisuudentunne, joka oli tehnyt heistä miehiä. Aivan pian aljettiin pitää puheita, hurrata ja laulaa, ja se houkutteli luo viivyttelijät ja pelkuritkin. Kohta oli asia täydessä käynnissä; melkein kaikki työväestön miehet, naiset ja lapset olivat läsnä.

Mary Burke tuli sairaalasta, missä oli viettänyt yönsä. Hän näytti väsyneeltä, ja hoidottomalta, mutta hänen taisteluhalunsa ei ollut suinkaan masentunut. Hän kertoi keskustelleensa muutamien loukkaantuneiden miesten kanssa ja saaneensa tietää, että useat heistä olivat allekirjoittaneet »sopimuksia», joiden nojalla yhtiö suojasi itsensä kaikilta vahingonkorvausvaatimuksilta. Toiset olivat kieltäytyneet allekirjoittamasta, ja Mary oli kiihkeästi varoittanut heitä vastakaan niin tekemästä. Pari naista tarjoutui lähtemään sairaalaan, jotta Mary voisi levätä, mutta hän ei tahtonut kuulla siitä puhuttavankaan, hänestä tuntui kuin olisi mahdotonta levätä enää milloinkaan.

Äsken perustetun yhdistyksen jäsenet ryhtyivät nyt valitsemaan virkailijoitaan. He tahtoivat tehdä Halista esimiehen, mutta hän ei tahtonut sitoa itseään sellaisella lopullisella tavalla, vaan onnistui siirtämään sen kunnian Wauchopelle. Tim Raffertystä tehtiin rahastonhoitaja ja sihteeri. Sitten valittiin lähetystö, jonka piti mennä esittämään Cartwrightille miesten vaatimukset. Lähetystöön kuuluivat Hal, Wauchope ja Tim, eräs Marcelli-niminen italialainen, jota Jerry oli äänestänyt, eräs slaavilaisten ja eräs kreikkalaisten edustaja — Rusick ja Zammakis, jotka olivat molemmat tukevia ja luotettavia miehiä. Vihdoin valittiin vielä nauraen ja hurraten Mary Burke lähetystön jäseneksi. Naisia ei ollut koskaan ennen ollut sellaisissa toimissa, mutta Mary oli kaivosmiehen tytär ja jarruttajapojan veli, ja hänellä oli yhtä hyvä oikeus puhua kuin kenellä muulla tahansa Pohjois-Laaksossa.

9.