»Niin, mutta mitä se merkitsee? Kuinka johdamme kaivoksia? Saavatko miehet painonsa?»
»Tietysti! Heillä on punnitustarkastaja.»
»Mutta kuinka kykenemme niin ollen kilpailemaan toisten kivihiililiikkeiden kanssa, jotka maksavat tonnin hinnan kolmestatuhannesta naulasta?»
»Järjestämme asian niin, että se meille onnistuu — säästäväisyyden nojalla.»
»Säästäväisyyden nojalla? En voi huomata Peter Harriganin täällä mitään tuhlaavan!» Hal oli hetken vaiti kuullakseen vastauksen, mutta sitä ei kuulunut. »Lahjommeko kenties punnitustarkastajan? Tai työväen johtajat?»
Edwardin poskiin kohosi heikko puna. »Mitä hyötyä on ilkeydestä, Hal?
Tiedäthän, etten minä ryhdy mihinkään likaisiin tekoihin.»
»En tahdo olla ilkeä, Edward; mutta tiedäthän, että monikin liikemies voi sanoa karttavansa likaisia tekoja, koska antaa ne toisten suoritettaviksi. Kuinka on esimerkiksi politiikan laita? Pidämmekö me huolen koneistosta nimittämällä kirjurimme ja päällysmiehemme paikallisiin virkoihin?»
Edward ei vastannut, ja Hal jatkoi: »Luulen tuntevani nämä asiat! En vaella enää pimeydessä!»
»Olkoon niin, Hal, voit tietää, mitä tahdot — mutta nyt ei ole niiden asioiden aika! Jos tahdot itseäsi miehenä pidettävän, osoita miehen järkeä! Vanha Peter palaa kotiin huomenna illalla. Etkö usko, että hän hyökkää kimppuuni raivoten kuin hurjistunut härkä? Etkö tiedä, että jos sanoisin hänelle olevani voimaton — kertoisin olleeni täällä ja yrittäneeni saada sinua lähtemään pois — etkö tiedä, että hän lähtisi isän luo?»
Edvard oli koettanut kaikkia keinoja, ja vain tämä tepsi. »Sinun täytyy estää häntä pääsemästä isän luo!» huudahti Hal.