»Sinäkö sen minulle sanot!» huudahti toinen. »Vaikka hyvin tunnet vanhan Peterin! Tiedäthän, että hän tunkeutuu isän luo, vaikka hänen täytyisi rikkoa talon ovet! Hän purkaa raivonsa vanhaan isä raukkaamme! Sinua on jo aikaisemmin riittävästi varoitettu; sinä tiedät, että isän mielenliikutuksilta varjeleminen voi merkitä hänen henkensä pelastamista. En tiedä, mitä hän tekisi; kenties raivostuisi sinuun, kenties sinua puolustaisi. Hän on vanha ja heikko, hän ei kykene enää asioita hyvin harkitsemaan. Missään tapauksessa hän ei sallisi Peterin sinua soimata — ja hyvinkin voi sattua, että hän kuolee kesken kiistelyä! Tahdotko ottaa senkin asian omalletunnollesi työläisystäviäsi koskevien huolten lisäksi?»
12.
Hal istui äänetönnä eteensä tuijotellen. Oliko tosiaankin niin laita, että jokaisen ihmisen elämässä oli jotakin, mikä herpaisi hänen kätensä sosiaalisen oikeuden puolesta taisteltaessa?
Ryhtyessään keskustelua jatkamaan hän puhui hiljaa. »Edward, minä johduin ajattelemaan erästä näissä kaivoksissa työskentelevää nuorta irlantilaista poikaa. Hänelläkin on isä, joka joutui räjähdyksen uhriksi. Isä on vanha mies; hänellä on vaimo ja kahdeksan lasta. Hän on hyvä mies, poika on kelpo poika. Salli minun kertoa, mitä Peter Harrigan on tehnyt heidän hyväkseen!»
»Olipa miten tahansa», vastasi Edward, »sinä voit heitä auttaa. Heidän ei tarvitse joutua nälkää näkemään.»
»Sen tiedän», sanoi Hal, »mutta on olemassa paljon toisia, ja minä en voi auttaa heitä kaikkia. Sitä paitsi sinun tulee huomata, Edward, etten tarkoita armeliaisuutta, vaan oikeutta! Uskon varmaan, että tuo poika, Tim Rafferty, on kiintynyt isäänsä aivan samoin kuin minä omaan isääni; ja täällä on toisia vanhoja miehiä, joiden pojat ovat heihin kiintyneet —»
»Lopeta, Hal, Kristuksen nimessä!» huudahti Edward osaamatta muulla tavalla ilmaista kärsimättömyyttänsä. »Ethän voi ottaa kaikkien ihmisten huolia hartioillesi!» Hän hypähti seisaalleen ja tarttui veljensä käsivarteen. »Kuule, poika, sinun pitää lähteä täältä!»
Hal nousi mitään vastaamatta. Hän näytti epäröivän, ja veli alkoi vetää häntä ovelle. »Minulla on täällä automobiili. Juna lähtee tunnin kuluttua —»
Hal huomasi, että hänen täytyi puhua lujasti. »Ei, Edward», sanoi hän.
»En voi tulla nyt.»
»Mutta minä sanon, että sinun täytyy tulla!»